Siirry pääsisältöön

Usko ja epäusko?

Mikko Salo
seurakuntapastori

Uskon kysymykset ovat herkkiä ja suurimman osan mielestä henkilökohtaisiakin asioita. Suomessa on totuttu uskon pitämiseen yksityisasiana. Ehkä tämänkin takia kuun alun Se löytyi -kampanja herätti paljon keskustelua. Se toi kysymyksen uskosta poikkeuksellisella tavalla jokaisen postilaatikosta sisään. Keskustelua herätti myös se, missä menevät uskon rajat ja millä tavoin siitä puhutaan. 

Jokaisen rajojen kunnioittaminen uskonasioiden suhteen on luonnollisesti hyvä asia. Siinä, miten uskonasioita pidetään esillä, on syytä olla harkitsevainen. Kuitenkin uskonto kuuluu positiivisen uskonnonvapauden hengessä myös julkiseen tilaan ja keskusteluun. 

 Mielestäni Se löytyi -kampanja toi myös hyviä kokemuksia tästä. Yksi sellainen henkilökohtaisella tasolla oli, kun tapakristitty mummoni yllättäen sanoi lukeneensa kampanjavihon ja pitäneensä tarinoita mielenkiintoisina ja puhuttelevina. Aiemmin muistan hänen vahvasti kritisoineen uskon ”tyrkyttämistä”.

 Kun kristinusko levisi noin kaksituhatta vuotta sitten ennennäkemättömällä tavalla, ensimmäiset opetuslapset pitivät rohkeasti uskoa esillä myös julkisessa tilassa. Edelleen kirkolla on tämä sama tehtävä, pitää esillä ja viedä eteenpäin toivon ja ylösnousemuksen sanomaa. Tapojen on toki syytä sopeutua ajan kulttuuriin ja hyviin tapoihin. 

 Usko ei ole myöskään katkaisija, joka on päällä tai pois. Usko ei ole kerran löydetty ja sitten säilytetty, vaan siihen kuuluu jatkuva etsintä ja löytäminen. Toisilla on vahva kokemus löytämisestä ja sitä kokemusta on ilo pitää esillä. Toiset ovat enemmän uskoon kasvaneita tai sitä vielä etsiviä. Olennaista ei ole uskon määrä vaan sen kohde, Jeesus Kristus. Kristus pelastaa, ei uskon määrä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hirmuliskoja ja muita ihmeitä

Susanna Sirviö sairaalapappi Miltä kuulostaa taivaalla liitelevä lentolisko, jonka siipienväli on 10 metriä? Tai jättiläisdinosaurus, joka on saattanut olla 50 metrin ja 200 tonnin kokoinen (sinivalas on noin puolet lyhyempi, mutta voi painaa saman verran)? Entä miten ihmeessä tällainen valtava jättiläisdinosaurus on pystynyt liikkumaan maalla? Kuvittelepa eteesi dinosaurus, joka on norsunkokoinen ja näyttää niin ankalta, laiskiaiselta, kamelilta kuin strutsiltakin. Juuri sellainen oli Deinocheirus! Tiesitkö hirmuliskojen kuninkaasta Tyrannosaurus rexistä, ettei se todennäköisesti osannut karjua eikä se ollut suomupeitteinen ainakaan kokonaan, vaan sillä oli jonkinlainen höyhenpeite? Tällä hirmuliskolla oli banaaninkokoiset terävät hampaat ja sellainen puruvoima leuoissaan, jollaista ei ole millään nykyään elävällä eläimellä.  Ja mä uskon ihmeisiin  tai ainakin sanon niin  olihan joskus tääl  lentävii dinosauruksii Näin laulaa Ellinoora kappaleellaan Dinosauruksii. Niin onhan se uskoma

Täyttymysten alku

Aki Hätinen seurakuntapastori Paavali totesi joskus, että usko on sen todellisuutta, jota toivotaan. Ihmisen toivon kohteena on tulevainen. Se mitä toivotaan, on tavallisen ihmisen mielestä jotain epävarmaa ja jotain epätodellista. Uskolle ja uskossa Jumalan ihmiselle antamat lupaukset ovat kuitenkin jo läsnä olevaa todellisuutta. Usko itsessään jo on osallisuutta kaikkein todellisimmasta todellisuudesta, Jumalan omasta olemuksesta, jota luonnehtivat uskollisuus ja pysyvyys. Voitaisiin sanoa että usko itsessään jo on lupausten täyttymysten alkua. Uskossa on nimittäin läsnä Jumalan sana, Jumalan poika ja näin ollen siis Jumala itse. Aluksi samarialainen nainenkin todisti Jeesuksesta ja sitten hän itse tuli todistamaan sanaa ihmisille.  Kristillinen usko ei kuitenkaan perustu yksin johonkin näkymättömään, vaan myös näkyvään. Jumala lähetti ainoan poikansa, jolloin hän toimi näkyvänä ihmisten joukossa. Tuskin kukaan voi kiistää sitä opetuslasten hämmästystä, kun he huomasivat opettajansa

Luottamuspulassa

Mikko Reijonen aluekappalainen Jokainen meistä tarvitsee tukea elämässään. Tuen antavat ne ihmiset ja rakenteet, jotka olemme hyviksi kokeneet. Luottamus on avain turvautumisessa. Me tiedämme, ettemme hallitse kaikkea. Edes lähimpien ihmisten tekeminen on meidän aistiemme ulottumattomissa. Kaikessa elämässä uskomme, että asiat menevät, näiden ihmisten ja olosuhteiden valossa hyvin. Luottamus on se, joka syntyy, kun uskomme elämänpiirin hyväksi. Suhteemme Jumalaan kysyy myös uskoa. Emme tavoita silmillämme Jumalaa, emme voi kuulla omilla korvillamme, Hänen puhettaan, niin kuin lähimmäistemme. Aito Jumalaan uskominen herättää luottamuksen siihen, mikä kohdistuu kaiken tämän maailman voittaneen Herran läsnäoloon ja vaikutukseen elämässä. Lukiessamme Raamatusta Jeesuksen ihmeellisiä tekoja. Sellaisia, mitkä ovat vain Jumalalle mahdollisia. Tuomme kirjoituksen ymmärryksessämme tähän aikaan. Usein tässä ajassa meiltä puuttuu oma kokemus suuresta ja ihmeellisestä. Kirjoituksen ja meidän t