Siirry pääsisältöön

Vapauteen meidät vapautettiin

 

Mikko Reijonen
kappalainen

Vapautta etsimme kaikki. Vapaus on nykymaailman arvo, mistä ei tingitä. Vapaus samaistetaan helposti yksilön vapaudeksi. Minulla on vapaus valita ja tehdä mieleisiäni asioita. Tuon kaltaista vapautta ei ole ilman vastuuta, koska elämme yhteisössä. Yhteiskunta on ylläpuolella oleva yhteisö, jolle kannamme vastuun tekemisistämme. Ihmissuhteiden laatu, muodostaa myös vastuun lainalaisuuden. Olen vastuussa läheisille tekemisistäni, jos haluan pitää heidät.

Jos vapaus määritellään, oman tahdon alaiseksi toiminnaksi, niin todellisuuden kanssa tulee ristiriita. Kuinka moni haluaisi lopettaa sodat? Kuinka moni haluaisi elää leveämmin? Useita kysymyksiä nousee. Elämme siis lainalaisuuksien alla. Vaivaa pitää nähdä ja vain pienelle osalle asioista, voimme lopulta jotain. Pelollemme ja ahdistaville kokemuksille, emme myöskään voi mitään. Onko vapautta siis olemassa?

Hengellisessä mielessä vapaus täytyy nähdä oikein. Sydämen vapautuksessa ei olekaan kysymys ulkoisista vaatimuksista, eikä ohikiitävistä tunteista. Jeesuksen lahjoittama vapautus osuu syvimpään osaan persoonaamme, ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen. Tämä suhde määrittelee meitä paljon. On hyvä, oivaltaa olevansa vaatimuksista vapautettu syntinen ihminen. Persoona, joka tarvitsee armon tueksi jokaiseen päivään. Tuon armon saamme ja sitä hengitämme.

Uskonnollisen käyttäytymisen ei tule tukea uudelleen orjuutumista. Sen on lähdettävä rakkaudesta, armahtavaisuudesta ja voitosta käsin. Ihmisiä voi kohdata lähimmäisen rakkaudesta, tilanteesta riippumatta. Elävä jumalasuhde, vapauttaa yksilön ja luo rakkaudellista ilmapiiriä ympärilleen. Jeesuksen käsi on ainoa, johon kannattaa lopulta sitoutua.

Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Äidin rukous

  Tiedottaja Maija Hagberg  Kaappikristityn tunnustus: rukoilen joka yö lapseni puolesta. Lapsuudessani iltarukous oli ainoa arjen uskonnollinen tapa, jonka oma äitini minulle siirsi. Aloin noudattamaan perinnettä heti äidiksi tulemisen alkushokin jälkeen, siis päästyämme lapsen kanssa sairaalasta kotiin puolitoista vuorokautta hänen syntymänsä jälkeen. Kuluneen lähes kuuden vuoden aikana rukouksesta on muodostunut osittain tottumukseen, mutta pohjimmiltaan tarpeeseen perustuva rutiini. En valvo, onko lapsellani joka aamu puhtaat sukat jalassa, mutta öisin aina ennen nukahtamista kiitän ja pyydän. Kiitän, koska lapseni on olemassa ja hän on saanut kehittyä ja kasvaa. Pyydän, koska en voi olla varma lapseni tulevaisuuden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Rukouksessa yhdistyvät ne sydämen asiat, joita en pysty joka hetki tietoisesti käsittelemään: rakkaus, pelko, ilo, suru, usko, epäusko. Maailmassa, ihmisissä, heikkoudet ja kärsimys voivat ilmetä uskomattoman pahoina tekoina. Miten
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Sota, synti ja Kristus

  Jan Pohjonen seurakunta- ja oppilaitospastori Kohta vuoden kestänyt hyökkäyssota Ukrainassa on ollut kaikille sitä seuranneille järkytys. Sotakentillä ihmisessä pääsevät valloilleen ne ihmisyyden pimeimmät puolet, joiden olemassaolon olemme halunneet unohtaa. Vaikka nykyihminen kyllä viihtyy väkivaltaviihteen parissa, haluaa hän kyetä vaihtamaan kanavaa, kun pelottaa liikaa. Oikean sodan ja kärsimyksen kanssa tämä ei kuitenkaan onnistu. Sodan kauheudet eivät jää järkyttävyydestään huolimatta kristinuskon kielen tavoittamattomiin. Viha ja viattomiin kohdistuva väkivalta on syntiä, rikos Jumalaa ja lähimmäistä vastaan. Syy pahan taustalla taas on lankeaminen syntiin, mikä on särkenyt yhteytemme niin Jumalaan, lähimmäiseen kuin itseemme. Rovaniemen kirkon fresko on maalattu meille varoitukseksi siitä syntisyydestä, joka ihmiskuntaa vaivaa. Vaikka freskoon ei ole maalattu kivääreitä tai tankkeja, freskon oikeassa laidassa ihmisen sisäinen pahuus on saanut ihmiskunnan kääntymään itseä
Lähetä kommentti
Lue lisää »