Siirry pääsisältöön

Vapauteen meidät vapautettiin

 

Mikko Reijonen
kappalainen

Vapautta etsimme kaikki. Vapaus on nykymaailman arvo, mistä ei tingitä. Vapaus samaistetaan helposti yksilön vapaudeksi. Minulla on vapaus valita ja tehdä mieleisiäni asioita. Tuon kaltaista vapautta ei ole ilman vastuuta, koska elämme yhteisössä. Yhteiskunta on ylläpuolella oleva yhteisö, jolle kannamme vastuun tekemisistämme. Ihmissuhteiden laatu, muodostaa myös vastuun lainalaisuuden. Olen vastuussa läheisille tekemisistäni, jos haluan pitää heidät.

Jos vapaus määritellään, oman tahdon alaiseksi toiminnaksi, niin todellisuuden kanssa tulee ristiriita. Kuinka moni haluaisi lopettaa sodat? Kuinka moni haluaisi elää leveämmin? Useita kysymyksiä nousee. Elämme siis lainalaisuuksien alla. Vaivaa pitää nähdä ja vain pienelle osalle asioista, voimme lopulta jotain. Pelollemme ja ahdistaville kokemuksille, emme myöskään voi mitään. Onko vapautta siis olemassa?

Hengellisessä mielessä vapaus täytyy nähdä oikein. Sydämen vapautuksessa ei olekaan kysymys ulkoisista vaatimuksista, eikä ohikiitävistä tunteista. Jeesuksen lahjoittama vapautus osuu syvimpään osaan persoonaamme, ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen. Tämä suhde määrittelee meitä paljon. On hyvä, oivaltaa olevansa vaatimuksista vapautettu syntinen ihminen. Persoona, joka tarvitsee armon tueksi jokaiseen päivään. Tuon armon saamme ja sitä hengitämme.

Uskonnollisen käyttäytymisen ei tule tukea uudelleen orjuutumista. Sen on lähdettävä rakkaudesta, armahtavaisuudesta ja voitosta käsin. Ihmisiä voi kohdata lähimmäisen rakkaudesta, tilanteesta riippumatta. Elävä jumalasuhde, vapauttaa yksilön ja luo rakkaudellista ilmapiiriä ympärilleen. Jeesuksen käsi on ainoa, johon kannattaa lopulta sitoutua.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta

Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista. Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi. Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halu