Siirry pääsisältöön

Adventin tunnelmaa

 

Tiina Jeskanen
seurakuntapastori

Elämme adventinaikaa. Valmistaudumme jouluun. Tämä hetki on monen mielestä tunnelmallisinta vuodessa. Osallistutaan ehkä pikkujouluihin, joululaulut soivat ja kotia koristellaan. Adventtina voi tavoittaa monenlaista tunnelmaa: on kiitollista ja iloista, kaipaavaa ja ikävöivää, mutta voi olla myös ahdistavaa ja huolten täyttämää. Joulu ei ole aivan samanlainen vuodesta toiseen, vaikka kuinka yrittäisimme ylläpitää perinteitä. Usein muistot hiipivätkin mieleen tähän aikaan vuodesta.

Muistan omasta lapsuudestani vertailun, oliko siskon paketti suurempi kuin omani ja joulukuusen koristelun. Joka vuosi jo hieman rispaantuneet joulukoristeet kaivettiin vieläkin kuluneemmasta laatikosta esiin. Kuitenkin juuri ne samat vanhat kuusenkoristeet olivat se juttu. Myöhemmin adventinaika merkitsi pian alkavaa lomaa ja pitkiä aamu-unia. Pienen vauvan kanssa en niin jaksanut keskittyä joulun tunnelmointiin, mutta myöhemmin valokuvat tonttulakkisesta pullaposkesta lämmittävät mieltä. Papin tehtävissä saa rutinoitua jouluun ja tilaa jää nähdä toisten ilo. Monia jouluja on takana, monta odotan vielä tulevaksi. Miten on sinun laitasi?

Vaikka adventinaika ja joulu eivät mene aina samalla tavalla vaan vaihtelevat elämäntilanteen mukaan, jotain niissä on joka vuosi samaa. Kristinuskon ilouutinen kajahtaa joka joulu. Jokaisena adventtina meitä myös kehotetaan valmistautumaan vastaanottamaan se. Jumala syntyi ihmiseksi maailmaan 2000 vuotta sitten. Hän sai nimen Jeesus. Jeesus auttaa meitä ymmärtämään jotain Jumalasta ja mahdollistaa meille iankaikkisen elämän.

Iankaikkinen elämä on jo alkanut. Se ei ole kuitenkaan helppo. Monien ikävien ja epävarmuutta luovien maailman tilanteiden ja päätösten johdosta Sakari Topeliuksen sanoittaman ja Jean Sibeliuksen säveltämän laulun En etsi valtaa, loistoa sanat puhuttelivat itseäni tänä vuonna erityisesti. Joulu tulee niin köyhän kuin rikkaan luo. Joulun ilouutinen on tarkoitettu jokaiselle. Viime kädessä me emme toivo rahaa ja valtaa, vaan rauhaa ja pimeyteen valoa. Raamatussa Jeesus sanoo, että hän on tullut valoksi maailmaan, ettei kukaan häneen luottava jäisi pimeyteen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iloiset Musikantit

Terhi Ämmälä ”On musikantti Terhi täällä. On musikantti Terhi täällä. On Terhi tullut soittamaan humppa humppa hei!” Tällä iloisella tervetulolaululla alkaa jokainen Iloisten Musikanttien ryhmä. Laulu on erittäin tärkeä. Ei puhettakaan, että se jätettäisiin joskus pois. Jokainen toivotetaan vuorotellen omalla nimellä tervetulleeksi. Jokaisen kohdalla laulu lauletaan yhtä suurella ilolla ja antaumuksella. Kaikki ovat tervetulleita. Nimi on tärkeä. Kun ihmistä kutsutaan nimeltä, hän tietää olevansa tervetullut ja hyväksytty. Hän tietää, että tarkoitetaan juuri häntä. Hän tietää olevansa osa ryhmää. Sunnuntaina kirkossa luettiin kertomus Sakkeuksesta. Sakkeuksella oli elämässä päällisin puolin kaikki hyvin. Hänellä oli valtaa, rahaa ja omaisuutta. Sakkeus ei kuitenkaan ollut onnellinen. Hän oli ulkopuolinen omasta yhteisöstään. Eräänä päivänä kiertävä opettaja Jeesus tuli hänen kaupunkiinsa. Sakkeus oli kuullut Jeesuksesta ja tahtoi nähdä hänet. Ehkä hän oli kuullut, miten Jeesus oli niid

Totuuden tuolta puolen

Aki Hätinen seurakuntapastori Katsoin joku aika sitten netistä sosiaalipsykologi Amy Cuddyn luennon, jossa hän puhuu kehonkielestä ja voimaposeeraamisesta. Taustoituksena kerrottakoon, että vuonna 2010 Cuddy julkaisi Dana Carneyn ja Andy Yapin kanssa tulokset kokeesta, jossa selvitettiin, kuinka sanattomat vallanilmaisut (avoimet, tilaa vievät asennot) vaikuttavat ihmisten tunteisiin, käyttäytymiseen ja hormonitasoihin. He väittivät, että voimaan liittyvien kehon asemien ottaminen (voimaposeeraus) vain kahden minuutin ajan lisää testosteronia ja riskinottohalua, vähentää kortisolia ja parantaa suorituskykyä työhaastatteluissa. Tiivistäen "Jos toimit voimakkaasti, alat ajatella voimakkaasti." Muut tutkijat yrittivät toistaa tämän kokeen suuremmalla osallistujaryhmällä ja havaittiin, että voimaposeeraus lisäsi subjektiivisia vallan tunteita, mutta ei vaikuttanut hormoneihin tai todelliseen riskinsietokykyyn, toisin kuin Cuddy antaa näkemälläni videolla ymmärtää. Jäin miettimään

Ensirakkaudesta

  Mikko Salo seurakuntapastori Kevät on rakastumisen aikaa. Melkein kaikki ovat joskus kokeneet ensirakkauden. Sellaisen rakkauden, joka saa näkemään toisessa vain toinen toistaan ihanampia asioita ja joka saa tekemään lähes mitä vain toisen puolesta. Ajan myötä ensirakkaus muuttuu tasaisemmaksi ja myös toisen puutteet oppii näkemään. Parhaimmillaan rakkaus kuitenkin säilyttää jotakin ensirakkauden palavuudesta koko ajan. Ilmestyskirjassa Kristus moittii Efesoksen seurakuntaa ensi ajan rakkauden hylkäämisestä (Ilm. 2: 4¬¬-5). Kaikissa ihmisissä ja asioissa, joihin kiinnymme, arjen todellisuus tulee jossakin kohti vastaan, niin myös uskonelämässämme. Palavakin rakkaus Jumalaa ja hänen valtakuntaansa kohtaan tasoittuu ennen pitkää ja muuttuu enemmän tasaiseksi osaksi elämää. Kuitenkin meitä rohkaistaan etsimään takaisin ensirakkautta, sellaista rakkautta Jumalaa ja lähimmäisiämme kohtaan, joka todella elää, tuntee ja näyttää sen myös teoissa. Saamme kuitenkin samalla muistaa sen, että en