Adventin tunnelmaa

Tiina Jeskanen
seurakuntapastori

Elämme adventinaikaa. Valmistaudumme jouluun. Tämä hetki on monen mielestä tunnelmallisinta vuodessa. Osallistutaan ehkä pikkujouluihin, joululaulut soivat ja kotia koristellaan. Adventtina voi tavoittaa monenlaista tunnelmaa: on kiitollista ja iloista, kaipaavaa ja ikävöivää, mutta voi olla myös ahdistavaa ja huolten täyttämää. Joulu ei ole aivan samanlainen vuodesta toiseen, vaikka kuinka yrittäisimme ylläpitää perinteitä. Usein muistot hiipivätkin mieleen tähän aikaan vuodesta.

Muistan omasta lapsuudestani vertailun, oliko siskon paketti suurempi kuin omani ja joulukuusen koristelun. Joka vuosi jo hieman rispaantuneet joulukoristeet kaivettiin vieläkin kuluneemmasta laatikosta esiin. Kuitenkin juuri ne samat vanhat kuusenkoristeet olivat se juttu. Myöhemmin adventinaika merkitsi pian alkavaa lomaa ja pitkiä aamu-unia. Pienen vauvan kanssa en niin jaksanut keskittyä joulun tunnelmointiin, mutta myöhemmin valokuvat tonttulakkisesta pullaposkesta lämmittävät mieltä. Papin tehtävissä saa rutinoitua jouluun ja tilaa jää nähdä toisten ilo. Monia jouluja on takana, monta odotan vielä tulevaksi. Miten on sinun laitasi?

Vaikka adventinaika ja joulu eivät mene aina samalla tavalla vaan vaihtelevat elämäntilanteen mukaan, jotain niissä on joka vuosi samaa. Kristinuskon ilouutinen kajahtaa joka joulu. Jokaisena adventtina meitä myös kehotetaan valmistautumaan vastaanottamaan se. Jumala syntyi ihmiseksi maailmaan 2000 vuotta sitten. Hän sai nimen Jeesus. Jeesus auttaa meitä ymmärtämään jotain Jumalasta ja mahdollistaa meille iankaikkisen elämän.

Iankaikkinen elämä on jo alkanut. Se ei ole kuitenkaan helppo. Monien ikävien ja epävarmuutta luovien maailman tilanteiden ja päätösten johdosta Sakari Topeliuksen sanoittaman ja Jean Sibeliuksen säveltämän laulun En etsi valtaa, loistoa sanat puhuttelivat itseäni tänä vuonna erityisesti. Joulu tulee niin köyhän kuin rikkaan luo. Joulun ilouutinen on tarkoitettu jokaiselle. Viime kädessä me emme toivo rahaa ja valtaa, vaan rauhaa ja pimeyteen valoa. Raamatussa Jeesus sanoo, että hän on tullut valoksi maailmaan, ettei kukaan häneen luottava jäisi pimeyteen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Äidin rukous

Tiedottaja Maija Hagberg Kaappikristityn tunnustus: rukoilen joka yö lapseni puolesta. Lapsuudessani iltarukous oli ainoa arjen uskonnollinen tapa, jonka oma äitini minulle siirsi. Aloin noudattamaan perinnettä heti äidiksi tulemisen alkushokin jälkeen, siis päästyämme lapsen kanssa sairaalasta kotiin puolitoista vuorokautta hänen syntymänsä jälkeen. Kuluneen lähes kuuden vuoden aikana rukouksesta on muodostunut osittain tottumukseen, mutta pohjimmiltaan tarpeeseen perustuva rutiini. En valvo, onko lapsellani joka aamu puhtaat sukat jalassa, mutta öisin aina ennen nukahtamista kiitän ja pyydän. Kiitän, koska lapseni on olemassa ja hän on saanut kehittyä ja kasvaa. Pyydän, koska en voi olla varma lapseni tulevaisuuden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Rukouksessa yhdistyvät ne sydämen asiat, joita en pysty joka hetki tietoisesti käsittelemään: rakkaus, pelko, ilo, suru, usko, epäusko. Maailmassa, ihmisissä, heikkoudet ja kärsimys voivat ilmetä uskomattoman pahoina tekoina. Miten

Lue lisää »

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta

Lue lisää »

Kuoleman varjon mailta

Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall

Lue lisää »

Sana viikoksi

Hae tästä blogista