Aki Hätinen
seurakuntapastori
Lontoossa v. 1818 julkaistiin Mary Shelleyn romaani Frankenstein – uusi Prometheus. Kirja sijoittuu Sveitsiin, jossa
aatelismies Victor Frankenstein lähtee opiskelemaan luonnontieteitä. Hän tekee
myös omia kokeitaan ja yhtenä yönä hän luo keinotekoisen olennon, joka on niin
kauhistuttavan näköinen, että Frankenstein itsekin kavahtaa sitä. Olento pääsee
karkuun laboratoriosta, mistä seuraa sarja odottamattomia tapahtumia.
Kyseinen teos on traaginen tarina olennosta, joka ei kauhistuttavan
ulkonäkönsä takia löydä yhtään ystävää. Olento auttaa salaa vaikeuksiin
joutunutta viljelijäperhettä, jopa pelastaa nuoren naisen roistojen kynsistä. Silti
hänet torjutaan.
Teos herättää useita kysymyksiä. Voiko ihminen voittaa elämän ja kuoleman
rajan tieteen keinoin? Voiko ihminen mennä äärimmäisyyksiin ja mitä siitä seuraa?
Onko ihminen luonnostaan hyvä? Voivatko yhteiskunnan normit ja ihmisten
ennakkoluulot, muuttaa ihmisen pahaksi? ”Sydämeni oli muokattu olemaan herkkä
rakkaudelle ja myötätunnolle, ja kun kurjuus särki sen pahuuteen ja vihaan, se
ei kestänyt muutoksen väkivaltaa ilman kidutusta, jota et voi edes kuvitella”,
sanoo Olento kirjassa.
Kristinuskon keskeinen ilo on, että Kristus tuli meidän keskelle. Hänellä
ei ollut kaunista vartaloa, jota olisimme ihailleet. Hän kärsi ja kuoli
sovittaen ihmiskunnan syntivelan voittaen kuoleman. Kristus on siis alkanut
pelastaa meitä, joten siksi Häneen uskova haluaa luonnostaan tehdä hyvää,
rakentaen Taivasten valtakuntaa jo maan päällä. Sen valtakunnan loisto ei katso
kenenkään henkilöhistoriaa tai ulkonäköä. Sen valtakunnan rakentamiseen osallistuminen,
suo tänäänkin uuden alun.
Kommentit
Lähetä kommentti