Siirry pääsisältöön

Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan

 

Mikko Salo
seurakuntapastori

Virsi 600 on yksi virsikirjamme rakastetuimpia, ja sopii hyvin uuteen vuoteen. Siinä lauletaan Hyvyyden voiman ihmeellisestä suojasta, johon olemme kaikki hiljaa kätketyt. Virren koskettavuuden taustalla on myös sen syntytausta: alkuperäisen saksankielisen tekstin on kirjoittanut pappi ja teologi Dietrich Bonhoeffer vuonna 1944, ollessaan odottamassa tuomiotaan. Hän oli yksi harvoja, joka avoimesti vastusti kansallissosialistisia vallanpitäjiä. Loppunsa hän koki keskitysleirillä seuraavan vuoden alussa. Tekstin Bonhoeffer lähetti perheelleen, aavistaen oman loppunsa, mutta myös kolmannen valtakunnan lopun olevan tulossa.

Virsi kertoo taistelusta pahaa vastaan. Menneenä vuonna jouduimme huomaamaan, että maailmassa on edelleen paljon pahaa. Siitä kertoivat muun muassa Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa sekä Rautjärven kirkonpoltto jouluaamuna. Enemmän kuin pahasta, virressä lauletaan kuitenkin luottamuksesta hyvään kaiken pahan keskellä. Luottamuksesta uskolliseen Luojaan, joka vie uuteen aikaan.

Saksan historiassa saatiin nähdä uusi aika, ja samaa toivomme ja rukoilemme vuoden alkaessa niin Ukrainaan kuin Rautjärvellekin. Uusia aikoja ja alkuja toivotaan varmasti monessa kodissa muuallakin. Ja vaikka uudet ajat viipyisivät, saamme luottaa siihen, että hyvyys lopulta voittaa. Tämä on toivoa. Uskaltaisin sanoa, että ihminen elää toivosta. Paljon voi menettää, mutta jos menettää toivon, menettää kaiken. Onneksi toivoa ei voi menettää, sillä se ei riipu meistä, vaan kaikkivaltiaasta.

Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iloiset Musikantit

Terhi Ämmälä ”On musikantti Terhi täällä. On musikantti Terhi täällä. On Terhi tullut soittamaan humppa humppa hei!” Tällä iloisella tervetulolaululla alkaa jokainen Iloisten Musikanttien ryhmä. Laulu on erittäin tärkeä. Ei puhettakaan, että se jätettäisiin joskus pois. Jokainen toivotetaan vuorotellen omalla nimellä tervetulleeksi. Jokaisen kohdalla laulu lauletaan yhtä suurella ilolla ja antaumuksella. Kaikki ovat tervetulleita. Nimi on tärkeä. Kun ihmistä kutsutaan nimeltä, hän tietää olevansa tervetullut ja hyväksytty. Hän tietää, että tarkoitetaan juuri häntä. Hän tietää olevansa osa ryhmää. Sunnuntaina kirkossa luettiin kertomus Sakkeuksesta. Sakkeuksella oli elämässä päällisin puolin kaikki hyvin. Hänellä oli valtaa, rahaa ja omaisuutta. Sakkeus ei kuitenkaan ollut onnellinen. Hän oli ulkopuolinen omasta yhteisöstään. Eräänä päivänä kiertävä opettaja Jeesus tuli hänen kaupunkiinsa. Sakkeus oli kuullut Jeesuksesta ja tahtoi nähdä hänet. Ehkä hän oli kuullut, miten Jeesus oli niid

Totuuden tuolta puolen

Aki Hätinen seurakuntapastori Katsoin joku aika sitten netistä sosiaalipsykologi Amy Cuddyn luennon, jossa hän puhuu kehonkielestä ja voimaposeeraamisesta. Taustoituksena kerrottakoon, että vuonna 2010 Cuddy julkaisi Dana Carneyn ja Andy Yapin kanssa tulokset kokeesta, jossa selvitettiin, kuinka sanattomat vallanilmaisut (avoimet, tilaa vievät asennot) vaikuttavat ihmisten tunteisiin, käyttäytymiseen ja hormonitasoihin. He väittivät, että voimaan liittyvien kehon asemien ottaminen (voimaposeeraus) vain kahden minuutin ajan lisää testosteronia ja riskinottohalua, vähentää kortisolia ja parantaa suorituskykyä työhaastatteluissa. Tiivistäen "Jos toimit voimakkaasti, alat ajatella voimakkaasti." Muut tutkijat yrittivät toistaa tämän kokeen suuremmalla osallistujaryhmällä ja havaittiin, että voimaposeeraus lisäsi subjektiivisia vallan tunteita, mutta ei vaikuttanut hormoneihin tai todelliseen riskinsietokykyyn, toisin kuin Cuddy antaa näkemälläni videolla ymmärtää. Jäin miettimään

Ensirakkaudesta

  Mikko Salo seurakuntapastori Kevät on rakastumisen aikaa. Melkein kaikki ovat joskus kokeneet ensirakkauden. Sellaisen rakkauden, joka saa näkemään toisessa vain toinen toistaan ihanampia asioita ja joka saa tekemään lähes mitä vain toisen puolesta. Ajan myötä ensirakkaus muuttuu tasaisemmaksi ja myös toisen puutteet oppii näkemään. Parhaimmillaan rakkaus kuitenkin säilyttää jotakin ensirakkauden palavuudesta koko ajan. Ilmestyskirjassa Kristus moittii Efesoksen seurakuntaa ensi ajan rakkauden hylkäämisestä (Ilm. 2: 4¬¬-5). Kaikissa ihmisissä ja asioissa, joihin kiinnymme, arjen todellisuus tulee jossakin kohti vastaan, niin myös uskonelämässämme. Palavakin rakkaus Jumalaa ja hänen valtakuntaansa kohtaan tasoittuu ennen pitkää ja muuttuu enemmän tasaiseksi osaksi elämää. Kuitenkin meitä rohkaistaan etsimään takaisin ensirakkautta, sellaista rakkautta Jumalaa ja lähimmäisiämme kohtaan, joka todella elää, tuntee ja näyttää sen myös teoissa. Saamme kuitenkin samalla muistaa sen, että en