Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan

Mikko Salo
seurakuntapastori

Virsi 600 on yksi virsikirjamme rakastetuimpia, ja sopii hyvin uuteen vuoteen. Siinä lauletaan Hyvyyden voiman ihmeellisestä suojasta, johon olemme kaikki hiljaa kätketyt. Virren koskettavuuden taustalla on myös sen syntytausta: alkuperäisen saksankielisen tekstin on kirjoittanut pappi ja teologi Dietrich Bonhoeffer vuonna 1944, ollessaan odottamassa tuomiotaan. Hän oli yksi harvoja, joka avoimesti vastusti kansallissosialistisia vallanpitäjiä. Loppunsa hän koki keskitysleirillä seuraavan vuoden alussa. Tekstin Bonhoeffer lähetti perheelleen, aavistaen oman loppunsa, mutta myös kolmannen valtakunnan lopun olevan tulossa.

Virsi kertoo taistelusta pahaa vastaan. Menneenä vuonna jouduimme huomaamaan, että maailmassa on edelleen paljon pahaa. Siitä kertoivat muun muassa Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa sekä Rautjärven kirkonpoltto jouluaamuna. Enemmän kuin pahasta, virressä lauletaan kuitenkin luottamuksesta hyvään kaiken pahan keskellä. Luottamuksesta uskolliseen Luojaan, joka vie uuteen aikaan.

Saksan historiassa saatiin nähdä uusi aika, ja samaa toivomme ja rukoilemme vuoden alkaessa niin Ukrainaan kuin Rautjärvellekin. Uusia aikoja ja alkuja toivotaan varmasti monessa kodissa muuallakin. Ja vaikka uudet ajat viipyisivät, saamme luottaa siihen, että hyvyys lopulta voittaa. Tämä on toivoa. Uskaltaisin sanoa, että ihminen elää toivosta. Paljon voi menettää, mutta jos menettää toivon, menettää kaiken. Onneksi toivoa ei voi menettää, sillä se ei riipu meistä, vaan kaikkivaltiaasta.

Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta

Lue lisää »

Äidin rukous

Tiedottaja Maija Hagberg Kaappikristityn tunnustus: rukoilen joka yö lapseni puolesta. Lapsuudessani iltarukous oli ainoa arjen uskonnollinen tapa, jonka oma äitini minulle siirsi. Aloin noudattamaan perinnettä heti äidiksi tulemisen alkushokin jälkeen, siis päästyämme lapsen kanssa sairaalasta kotiin puolitoista vuorokautta hänen syntymänsä jälkeen. Kuluneen lähes kuuden vuoden aikana rukouksesta on muodostunut osittain tottumukseen, mutta pohjimmiltaan tarpeeseen perustuva rutiini. En valvo, onko lapsellani joka aamu puhtaat sukat jalassa, mutta öisin aina ennen nukahtamista kiitän ja pyydän. Kiitän, koska lapseni on olemassa ja hän on saanut kehittyä ja kasvaa. Pyydän, koska en voi olla varma lapseni tulevaisuuden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Rukouksessa yhdistyvät ne sydämen asiat, joita en pysty joka hetki tietoisesti käsittelemään: rakkaus, pelko, ilo, suru, usko, epäusko. Maailmassa, ihmisissä, heikkoudet ja kärsimys voivat ilmetä uskomattoman pahoina tekoina. Miten

Lue lisää »

Kuoleman varjon mailta

Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall

Lue lisää »

Sana viikoksi

Hae tästä blogista