Sota, synti ja Kristus

 

Jan Pohjonen
seurakunta- ja oppilaitospastori

Kohta vuoden kestänyt hyökkäyssota Ukrainassa on ollut kaikille sitä seuranneille järkytys. Sotakentillä ihmisessä pääsevät valloilleen ne ihmisyyden pimeimmät puolet, joiden olemassaolon olemme halunneet unohtaa. Vaikka nykyihminen kyllä viihtyy väkivaltaviihteen parissa, haluaa hän kyetä vaihtamaan kanavaa, kun pelottaa liikaa. Oikean sodan ja kärsimyksen kanssa tämä ei kuitenkaan onnistu.

Sodan kauheudet eivät jää järkyttävyydestään huolimatta kristinuskon kielen tavoittamattomiin. Viha ja viattomiin kohdistuva väkivalta on syntiä, rikos Jumalaa ja lähimmäistä vastaan. Syy pahan taustalla taas on lankeaminen syntiin, mikä on särkenyt yhteytemme niin Jumalaan, lähimmäiseen kuin itseemme.

Rovaniemen kirkon fresko on maalattu meille varoitukseksi siitä syntisyydestä, joka ihmiskuntaa vaivaa. Vaikka freskoon ei ole maalattu kivääreitä tai tankkeja, freskon oikeassa laidassa ihmisen sisäinen pahuus on saanut ihmiskunnan kääntymään itseään vastaan ja saattanut maailman kaaokseen. Vasemmalla puolella taas vallitsee rauha sekä ihmisten että Jumalan välillä ja kaksi hahmoa on kumartunut juomaan Kristuksen jalkojen juuresta pulppuavasta lähteestä.

Fresko muistuttaa meitä, että vain Kristuksen täydellisyyttä vasten me kykenemme näkemään oman puutteellisuutemme kaikessa alastomuudessaan. Samoin yksin Kristus kykenee palauttamaan rikkoutuneen yhteyden meidän, lähimmäistemme ja Jumalan välille. Mitä kauemmaksi me Kristuksesta eksymme sitä ylpeämmäksi me muutumme ja sitä kaoottisemmaksi maailma muuttuu. Lohduttavaa kuitenkin on, että nyt vallitseva pimeys saa Kristuksen valon loistamaan entistä kirkkaammin ja auttaa meitä palaamaan harharetkiltämme oikealle tielle.