Jan Pohjonen seurakunta- ja oppilaitospastori |
Kohta vuoden kestänyt hyökkäyssota Ukrainassa on ollut
kaikille sitä seuranneille järkytys. Sotakentillä ihmisessä pääsevät
valloilleen ne ihmisyyden pimeimmät puolet, joiden olemassaolon olemme
halunneet unohtaa. Vaikka nykyihminen kyllä viihtyy väkivaltaviihteen parissa,
haluaa hän kyetä vaihtamaan kanavaa, kun pelottaa liikaa. Oikean sodan ja
kärsimyksen kanssa tämä ei kuitenkaan onnistu.
Sodan kauheudet eivät jää järkyttävyydestään huolimatta kristinuskon
kielen tavoittamattomiin. Viha ja viattomiin kohdistuva väkivalta on syntiä,
rikos Jumalaa ja lähimmäistä vastaan. Syy pahan taustalla taas on lankeaminen syntiin,
mikä on särkenyt yhteytemme niin Jumalaan, lähimmäiseen kuin itseemme.
Rovaniemen kirkon fresko on maalattu meille varoitukseksi siitä
syntisyydestä, joka ihmiskuntaa vaivaa. Vaikka freskoon ei ole maalattu kivääreitä
tai tankkeja, freskon oikeassa laidassa ihmisen sisäinen pahuus on saanut
ihmiskunnan kääntymään itseään vastaan ja saattanut maailman kaaokseen.
Vasemmalla puolella taas vallitsee rauha sekä ihmisten että Jumalan välillä ja kaksi
hahmoa on kumartunut juomaan Kristuksen jalkojen juuresta pulppuavasta
lähteestä.
Fresko muistuttaa meitä, että vain Kristuksen täydellisyyttä
vasten me kykenemme näkemään oman puutteellisuutemme kaikessa alastomuudessaan.
Samoin yksin Kristus kykenee palauttamaan rikkoutuneen yhteyden meidän,
lähimmäistemme ja Jumalan välille. Mitä kauemmaksi me Kristuksesta eksymme sitä
ylpeämmäksi me muutumme ja sitä kaoottisemmaksi maailma muuttuu. Lohduttavaa
kuitenkin on, että nyt vallitseva pimeys saa Kristuksen valon loistamaan
entistä kirkkaammin ja auttaa meitä palaamaan harharetkiltämme oikealle tielle.
Kommentit
Lähetä kommentti