Siirry pääsisältöön

Maksaako rakkaus, korkojen kera?

 


Noora Hietanen, viestintäpäällikkö

”Suru on rakkauden hinta”, ystäväni muistotilaisuudessa sanottiin. Onko kuolinhetki eräpäivä?

Runsaasti rakkaudesta kertova teos on noin 2000 vuotta vanha: ”Usko, toivo ja rakkaus - suurin niistä on rakkaus.”1 Miksi rakastaa tai ottaa rakkautta vastaan, jos se tulee liian kalliiksi? ”Viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan, rakkaus peittää paljotkin rikkomukset.”2 Miten maksuhäiriöisille käy rakkauslaskun langetessa? ”Älkää olko kenellekään velkaa muuta kuin vastavuoroista rakkautta - - - - kaikki muutkin käskyt ja kiellot voi kiteyttää näihin sanoihin: Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.”3

Onko ”rakkauden hinta nimensä veroinen”?4

”Luodinkestävää sydäntä ei oo vielä keksittykään - turha pelätä laukausta, sillä yksinäisyys saman reiän nakertaa.”5 Yksinäisyys on nyky-yhteiskuntamme suurimpia ongelmia. ”Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään.”6 Päättyykö rakkaus aina suruun? ”Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.”7

Mistä tietää rakkauden aitouden? Tosi rakkaus ei pääty kuolemaan. Vaikkei ystäväni, työtoverini ole enää täällä, rakastan häntä yhä. ”Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta – kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun, niin saat rakkautta ja kiitosta.”8 Ystäväni, ikätoverini välitti minusta suuresti ja se oli vastavuoroista. Kuolema katkaisee kaksisuuntaisuuden, vastakaiku loppuu.

”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.”9 Rakkaudettomuuden kadotus ei ole vaihtoehto. ”Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään.”10 Elämä ilman rakkautta on tyhjyys, joka on pelottavampi ja masentavampi kuin menetys ja suru. ”Rakkaudessa ei ole pelkoa, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon.” 11 Rakkaus on rikkaus, joka kantaa surussa sekä maksuvaikeuksissa.

1 1. Kor. (13:13), 2 Sananl. (10:12), 3 Room. (13: 8-9), 4 Pertti Nieminen (1984), 5 1. Moos (2:18), 6 Kalle Ahola (1997), 7 Laul. l. (8:6), 8 Sananl. (3:3-4), 9 1. Kor. (13:1), 10 Ruut (1:16), 11 1. Joh. (4:18)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Äidin rukous

  Tiedottaja Maija Hagberg  Kaappikristityn tunnustus: rukoilen joka yö lapseni puolesta. Lapsuudessani iltarukous oli ainoa arjen uskonnollinen tapa, jonka oma äitini minulle siirsi. Aloin noudattamaan perinnettä heti äidiksi tulemisen alkushokin jälkeen, siis päästyämme lapsen kanssa sairaalasta kotiin puolitoista vuorokautta hänen syntymänsä jälkeen. Kuluneen lähes kuuden vuoden aikana rukouksesta on muodostunut osittain tottumukseen, mutta pohjimmiltaan tarpeeseen perustuva rutiini. En valvo, onko lapsellani joka aamu puhtaat sukat jalassa, mutta öisin aina ennen nukahtamista kiitän ja pyydän. Kiitän, koska lapseni on olemassa ja hän on saanut kehittyä ja kasvaa. Pyydän, koska en voi olla varma lapseni tulevaisuuden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Rukouksessa yhdistyvät ne sydämen asiat, joita en pysty joka hetki tietoisesti käsittelemään: rakkaus, pelko, ilo, suru, usko, epäusko. Maailmassa, ihmisissä, heikkoudet ja kärsimys voivat ilmetä uskomattoman pahoina tekoina. Miten

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall