Siirry pääsisältöön

Täydellisen kodin tavoittelu


 Ida-Maria Oksanen, seurakuntapastori

Millaiseen kotiin sinä ikävöit? Helsingissä asuessamme kaipasin aina tänne pohjoiseen kotiin; lähemmäs tuttuja kotimaisemia ja rakkaita ihmisiä. Jokaisella meistä on ne omat asiat, mitkä luovat kodin tunnun. Väitän kuitenkin, että hyvää kotia voisi kuvata sanoilla rauha, vapaus ja rakkaus. Aina koti ei ole hyvä ja turvallinen paikka, ja kodin rauhaa voivat rikkoa monet sisäiset sekä ulkoiset tekijät. Kodin turvattomuus vaikuttaa ihmisen koko elämään hyvinvointia heikentävästi, onpa kyseessä sitten oma fyysinen koti, kotipaikkakunta, kotimaa tai hengellinen koti.

Rauhaa, vapautta ja rakkautta huokuva koti ei siis ole millään tavalla itsestäänselvyys. Oman ja itselle tärkeän kodin puolesta on tehtävä myös töitä. Tänään vietämme kansallista veteraanipäivää. Sotiemme veteraaneilla oli oma ja yhteinen näkemys kodista. Sen puolesta he taistelivat ja maksoivat kovan hinnan, jotta myös meillä tulevilla sukupolvilla olisi koti, johon palata. Samaa kamppailua käyvät esimerkiksi ukrainalaiset tänä päivänä.

Sillä millaista kotia omilla valinnoillamme ja teoillamme rakennamme itsellemme, läheisillemme ja laajemmin kaikille ihmisille on merkitystä. Millaista kotia kaipaat itsellesi ja miten tavoittelet sitä? Millaista kotia rakennamme yhteisönä ja onko meillä riittävän yksimielinen näkemys kodista, jota tavoitella? Omilla pienillä teoilla on vaikutusta ja yhteisön voima on todistetusti ihmeellinen. Itseään ja toisia kohtaan on hyvä kuitenkin muistaa olla armollinen. Parhaimmillaankin maallinen koti on vain epätäydellisyydessään täydellinen. Täydellisen kodin saamme nähdä vasta Jumalan valtakunnassa. Kaikessa hyvässä ja kauniissa voimme tavoittaa siitä kuitenkin pieniä murusia jo nyt.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista. Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi. Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halu
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Rakkaudella kohtaaminen

Viestinnän asiantuntija Susanna Karila: Tulevana sunnuntaina on kirkkovuoden aiheena: ”Kadonnut ja jälleen löytynyt - Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.”  Olen kuullut, että moni haluaisi tulla mukaan seurakunnan toimintaan, mutta kokee kirkon sulkevaksi yhteisöksi. On todella harmillista kuulla tällaista. Ajattelen, että Kristuksen seuraajina kaikkien seurakunnassa toimivien, palvelevien ja aktiivisesti käyvien tulisi nimenomaan kutsua uusia ihmisiä mukaan ja kohdata heidät ilolla. ”Mahtavaa, että juuri sinä tulit tänne tänään!” Jeesus oli rakkaudellinen esimerkki siitä, että hän ei kääntänyt ketään pois luotaan. Jeesus kutsui kaikkia seuraamaan itseään, myös heikompiosaisia ja aterioi heidän kanssaan.  ”Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: »Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!» Jeesus kuuli sen ja sanoi
Lähetä kommentti
Lue lisää »