Siirry pääsisältöön

Täydellisen kodin tavoittelu


 Ida-Maria Oksanen, seurakuntapastori

Millaiseen kotiin sinä ikävöit? Helsingissä asuessamme kaipasin aina tänne pohjoiseen kotiin; lähemmäs tuttuja kotimaisemia ja rakkaita ihmisiä. Jokaisella meistä on ne omat asiat, mitkä luovat kodin tunnun. Väitän kuitenkin, että hyvää kotia voisi kuvata sanoilla rauha, vapaus ja rakkaus. Aina koti ei ole hyvä ja turvallinen paikka, ja kodin rauhaa voivat rikkoa monet sisäiset sekä ulkoiset tekijät. Kodin turvattomuus vaikuttaa ihmisen koko elämään hyvinvointia heikentävästi, onpa kyseessä sitten oma fyysinen koti, kotipaikkakunta, kotimaa tai hengellinen koti.

Rauhaa, vapautta ja rakkautta huokuva koti ei siis ole millään tavalla itsestäänselvyys. Oman ja itselle tärkeän kodin puolesta on tehtävä myös töitä. Tänään vietämme kansallista veteraanipäivää. Sotiemme veteraaneilla oli oma ja yhteinen näkemys kodista. Sen puolesta he taistelivat ja maksoivat kovan hinnan, jotta myös meillä tulevilla sukupolvilla olisi koti, johon palata. Samaa kamppailua käyvät esimerkiksi ukrainalaiset tänä päivänä.

Sillä millaista kotia omilla valinnoillamme ja teoillamme rakennamme itsellemme, läheisillemme ja laajemmin kaikille ihmisille on merkitystä. Millaista kotia kaipaat itsellesi ja miten tavoittelet sitä? Millaista kotia rakennamme yhteisönä ja onko meillä riittävän yksimielinen näkemys kodista, jota tavoitella? Omilla pienillä teoilla on vaikutusta ja yhteisön voima on todistetusti ihmeellinen. Itseään ja toisia kohtaan on hyvä kuitenkin muistaa olla armollinen. Parhaimmillaankin maallinen koti on vain epätäydellisyydessään täydellinen. Täydellisen kodin saamme nähdä vasta Jumalan valtakunnassa. Kaikessa hyvässä ja kauniissa voimme tavoittaa siitä kuitenkin pieniä murusia jo nyt.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall

Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista. Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi. Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halu