Siirry pääsisältöön

Täydellisen kodin tavoittelu


 Ida-Maria Oksanen, seurakuntapastori

Millaiseen kotiin sinä ikävöit? Helsingissä asuessamme kaipasin aina tänne pohjoiseen kotiin; lähemmäs tuttuja kotimaisemia ja rakkaita ihmisiä. Jokaisella meistä on ne omat asiat, mitkä luovat kodin tunnun. Väitän kuitenkin, että hyvää kotia voisi kuvata sanoilla rauha, vapaus ja rakkaus. Aina koti ei ole hyvä ja turvallinen paikka, ja kodin rauhaa voivat rikkoa monet sisäiset sekä ulkoiset tekijät. Kodin turvattomuus vaikuttaa ihmisen koko elämään hyvinvointia heikentävästi, onpa kyseessä sitten oma fyysinen koti, kotipaikkakunta, kotimaa tai hengellinen koti.

Rauhaa, vapautta ja rakkautta huokuva koti ei siis ole millään tavalla itsestäänselvyys. Oman ja itselle tärkeän kodin puolesta on tehtävä myös töitä. Tänään vietämme kansallista veteraanipäivää. Sotiemme veteraaneilla oli oma ja yhteinen näkemys kodista. Sen puolesta he taistelivat ja maksoivat kovan hinnan, jotta myös meillä tulevilla sukupolvilla olisi koti, johon palata. Samaa kamppailua käyvät esimerkiksi ukrainalaiset tänä päivänä.

Sillä millaista kotia omilla valinnoillamme ja teoillamme rakennamme itsellemme, läheisillemme ja laajemmin kaikille ihmisille on merkitystä. Millaista kotia kaipaat itsellesi ja miten tavoittelet sitä? Millaista kotia rakennamme yhteisönä ja onko meillä riittävän yksimielinen näkemys kodista, jota tavoitella? Omilla pienillä teoilla on vaikutusta ja yhteisön voima on todistetusti ihmeellinen. Itseään ja toisia kohtaan on hyvä kuitenkin muistaa olla armollinen. Parhaimmillaankin maallinen koti on vain epätäydellisyydessään täydellinen. Täydellisen kodin saamme nähdä vasta Jumalan valtakunnassa. Kaikessa hyvässä ja kauniissa voimme tavoittaa siitä kuitenkin pieniä murusia jo nyt.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Äidin rukous

  Tiedottaja Maija Hagberg  Kaappikristityn tunnustus: rukoilen joka yö lapseni puolesta. Lapsuudessani iltarukous oli ainoa arjen uskonnollinen tapa, jonka oma äitini minulle siirsi. Aloin noudattamaan perinnettä heti äidiksi tulemisen alkushokin jälkeen, siis päästyämme lapsen kanssa sairaalasta kotiin puolitoista vuorokautta hänen syntymänsä jälkeen. Kuluneen lähes kuuden vuoden aikana rukouksesta on muodostunut osittain tottumukseen, mutta pohjimmiltaan tarpeeseen perustuva rutiini. En valvo, onko lapsellani joka aamu puhtaat sukat jalassa, mutta öisin aina ennen nukahtamista kiitän ja pyydän. Kiitän, koska lapseni on olemassa ja hän on saanut kehittyä ja kasvaa. Pyydän, koska en voi olla varma lapseni tulevaisuuden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Rukouksessa yhdistyvät ne sydämen asiat, joita en pysty joka hetki tietoisesti käsittelemään: rakkaus, pelko, ilo, suru, usko, epäusko. Maailmassa, ihmisissä, heikkoudet ja kärsimys voivat ilmetä uskomattoman pahoina tekoina. Miten

Sota, synti ja Kristus

  Jan Pohjonen seurakunta- ja oppilaitospastori Kohta vuoden kestänyt hyökkäyssota Ukrainassa on ollut kaikille sitä seuranneille järkytys. Sotakentillä ihmisessä pääsevät valloilleen ne ihmisyyden pimeimmät puolet, joiden olemassaolon olemme halunneet unohtaa. Vaikka nykyihminen kyllä viihtyy väkivaltaviihteen parissa, haluaa hän kyetä vaihtamaan kanavaa, kun pelottaa liikaa. Oikean sodan ja kärsimyksen kanssa tämä ei kuitenkaan onnistu. Sodan kauheudet eivät jää järkyttävyydestään huolimatta kristinuskon kielen tavoittamattomiin. Viha ja viattomiin kohdistuva väkivalta on syntiä, rikos Jumalaa ja lähimmäistä vastaan. Syy pahan taustalla taas on lankeaminen syntiin, mikä on särkenyt yhteytemme niin Jumalaan, lähimmäiseen kuin itseemme. Rovaniemen kirkon fresko on maalattu meille varoitukseksi siitä syntisyydestä, joka ihmiskuntaa vaivaa. Vaikka freskoon ei ole maalattu kivääreitä tai tankkeja, freskon oikeassa laidassa ihmisen sisäinen pahuus on saanut ihmiskunnan kääntymään itseä

Katumuksen ABC

  Sairaalapastori Susanna Sirviö Tuhkakeskiviikko. Siitä alkaa paastonaika, suuri paasto, joka kestää 40 päivää aina pääsiäiseen asti. Kirkossamme on perinteenä viettää iltakirkkoa tuhkakeskiviikkona. Siellä ihminen voi tulla papin luo hakemaan tuhkaristin otsaansa merkkinä katumuksesta ja parannuksesta. Katumus. Tuntuu pahalta tai vaivaa mieltä jokin asia, jonka on tehnyt, sanonut tai ajatellut. Sen toivoisi saavansa tekemättömäksi tai tuntuu, että pitäisi pyytää anteeksi. Kristillisessä perinteessä kaduttavista asioista on usein puhuttu syntinä. Synti on jotain, joka vie ihmistä kauemmaksi Jumalasta, rikkoo vastoin Jumalaa, toisia ihmisiä ja itseä. Synti ei kuitenkaan ole ihmisen yksittäisiä tekoja, vaan paremminkin asenne suhteessa Jumalaan, lähimmäisiin ja itseensä. Syyllisyys. Liittyy niihin asioihin, joissa kokee tehneensä väärin tai jättänyt tekemättä oikein. Syyllisyys voi helpottua, kun myöntää tehneensä väärin, pyytää anteeksi ja saa anteeksi. Joskus syyllisyyden tuntees