Siirry pääsisältöön

Ihmeen äärellä



Oppilaitospastori Jan Pohjonen: Jos talvi yllättää joka vuosi autoilijat niin yhtä varmasti kevät yllättää joka vuosi kukoistuksellaan pienen ihmisen. Ajaessani viime viikolla pitkin Kemijoen rantaa hämmästyin taas, miten kevät tulee Rovaniemelle kuin salamaniskusta. Vain hetkeä aiemmin paljaana olleet oksat olivat jo hyvää vauhtia muuttumassa vihreiksi ja nurmikko saanut oman tutun värinsä. Ihmeellistä, ajattelin.

Tuo luonnon herääminen talven jäljiltä on sijoittunut kauniilla tavalla pääsiäisen jälkeiseen ja helluntain läheisyydessä olevaan aikaan, jota me kirkkovuodessa elämme. Ympärillämme näkemämme kukoistus onkin omiaan muistuttamaan meitä kristinuskon perussanomasta, siitä että aivan kuten kukkivaa luontoaan Luoja ei unohda meitäkään ikitalven vangeiksi. Raamattu lupaa meille selväsanaisesti, että kuten me näemme luonnon heräävän talven horroksesta, myös meidät viimeisenä päivänä herätetään jälleen eloon.

Kevättä ja sitä seuraavaa kesää ei osaisi arvostaa ilman talven pimeyttä ja pistäviä pakkasia. Samoin kuolemasta saatu voitto ja lupaus taivaan kodista eivät varmasti tuntuisi yhtä voimalliselta ilman elämään kuuluvia koettelemuksia, kipuja ja taakkoja. Kristittyinä meidät on määrätty elämään täällä maan päällä ikään kuin vasta kevättä aavistellen. Me voimme kyllä aistia armon auringon säteitä pilvien lomasta, mutta emme kuitenkaan pääse täysin tuntemaan sen täyttä auringonpaistetta vielä ihollamme. Paavali kirjoittaa osuvasti, että täällä maan päällä me katselemme kuin kuvastimesta, mutta taivaassa me katselemme kasvoista kasvoihin. Varmaa on, että kun me viimein pääsemme kasvokkain taivaan kirkkauden ja lämmön kanssa, on tämä maallinen kukoistus ja kilvoitus vain muisto vaan.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista. Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi. Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halu
Lähetä kommentti
Lue lisää »