Rovasti Kari Yliräisänen: Huomenna helatorstaina kristikunta juhlii Jeesuksen korotusta taivaaseen Jumalan oikealle puolelle, kaiken herraksi. Raamatun kertomus siitä on tarunomainen, Jeesus kohotettiin ylös ja pilvi vei hänet pois. Kuva Jumalasta ja Jeesuksesta taivaansalissa ei ehkä innosta nykyihmistä. Jumala on staattinen ihmisten tarkkailija prinssinsä kanssa. Toki monella on tällainen mielikuva yhä.
Monilla lienee
myös samantapainen kokemus kuin Nobel-kirjailija Pär Lagerkvistilla, joka
kyseli 60 vuotta sitten: ”Kuka olet sinä, joka poissaolollasi täytät sydämeni
ja maailman?” Jumala oli kadonnut näköpiiristä ja kokemuksesta.
Ennen teloitustaan saksalainen teologi Dietrich Bonhoeffer pohti vankilassa maailman kehitystä todeten: ” Meidän on elettävä maailmassa niin kuin Jumalaa ei olisi. Jumala panee meidät oppimaan, että meidän on elettävä niin kuin niiden, jotka selviävät elämästä ilman Jumalaa. Jumalan edessä ja Jumalan kanssa me elämme ilman Jumalaa.” Bonhoefferille Jumala oli läsnäoleva, vastapäätä oleva persoona, Hän jota rukoillaan, mutta ei kone, joka ratkoo ihmisten ongelmat. Ne ratkotaan tiedolla ja järjellä.
Jumala ja ns. taivas ovat syvimmältään salaisuus, mysteeri. Suhteessa Jumalaan meidät pakotetaan aikuiseen uskoon. Tulkitsemaan uskoa kehityksen tuomien tosiasioiden kautta.
Sellainen oli mielessä jesuiittaisä, paleontologi, geologi Teilhard de Chardinilla. Hän katsoi (jo 1950-luvulla) kaiken kehittyvän ns. noosfääriin, tietoisuuden äärimmäiseen tasoon, jossa kaikki lopulta yhtyy ns. Omega-pisteessä. Chardinille tuo piste oli Jumala ja Kristus.
Sanassa sanotaan: ”Jumala oli Kristuksessa yhdistävä kaiken mikä on maan päällä ja mikä on taivaassa.”
Kommentit
Lähetä kommentti