Siirry pääsisältöön

Lampaan takana on paimen


Kappalainen Mikko Reijonen: 

Oletko ajatellut koskaan, että sinun takanasi, on sinua suurempi, hyvä? Entä tunnetko rinnalla kulkevan ihmisen toisena lauman jäsenenä? Elämän tiellä, kun kuljemme, maailma yhtäältä kuuluttaa yksilön merkitystä. Jokainen on oman onnensa seppä, se on maailman henki. Se puhuu meille suuresta ja voittavasta yksilöstä, yhteisön ja jäsenyyden sijaan.

Hyvän paimenen sunnuntaina puhuimme Jeesuksen paimenuudesta. Evankeliumissa Jeesus kysyy Pietarilta kolme kertaa, että rakastatko sinä minua? Kaikkiin Pietari vastaa myöntävästi, mutta kolmannen kerran kohdalla, hän tulee surulliseksi. Miksi? Jeesuksen kysymysten toisto, saa Pietarin surulliseksi. Kolmannen kysymyksen rakkaus on lisäksi eri merkityksellinen, jumalallinen rakkaus, kuin aiemmin. Pietari ei voi rakastaa, kuten Jumala rakastaa. Kolmen kerran toisto on suoraan yhteydessä, kolmeen kieltämiseen. Silti Jeesus sanoo Pietarille; Ruoki minun lampaitani.

Meidän paimenemme tietää epätäydellisyytemme. Se on hänelle lähtökohta suhteessa laumaansa. Ihmisjoukko on rikkinäinen ja aina vajavainen. Jokaisen heikkoudet tiedetään. Meidän hyvä nähdä myös toisemme epätäydellisyyden valossa ja osoittaa tarvittavaa lähimmäisen rakkautta. Kun on itse epätäydellinen, niin on hyvä, olla osa syntisten seuraa. Meidän heikkouksiimme luvataan rakkaus. Sellainen, mitä syntinen ei voi osoittaa. Haavoihimme, itsekkyyteemme ja kaikkeen Jumalaa vastustavaan, annetaan täydellinen rakkaus. Tuo rakkaus muuttaa sydäntämme. Me voimme antaa toisillemme edes sen kykenemämme hyvän. Lauman jäseninä voimme olla tuotteliaita. Tekemisissämme meidän on hyvä muistaa, että emme voi toimia vastuuttomasti. Lampaan takana on paimen.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Äidin rukous

  Tiedottaja Maija Hagberg  Kaappikristityn tunnustus: rukoilen joka yö lapseni puolesta. Lapsuudessani iltarukous oli ainoa arjen uskonnollinen tapa, jonka oma äitini minulle siirsi. Aloin noudattamaan perinnettä heti äidiksi tulemisen alkushokin jälkeen, siis päästyämme lapsen kanssa sairaalasta kotiin puolitoista vuorokautta hänen syntymänsä jälkeen. Kuluneen lähes kuuden vuoden aikana rukouksesta on muodostunut osittain tottumukseen, mutta pohjimmiltaan tarpeeseen perustuva rutiini. En valvo, onko lapsellani joka aamu puhtaat sukat jalassa, mutta öisin aina ennen nukahtamista kiitän ja pyydän. Kiitän, koska lapseni on olemassa ja hän on saanut kehittyä ja kasvaa. Pyydän, koska en voi olla varma lapseni tulevaisuuden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Rukouksessa yhdistyvät ne sydämen asiat, joita en pysty joka hetki tietoisesti käsittelemään: rakkaus, pelko, ilo, suru, usko, epäusko. Maailmassa, ihmisissä, heikkoudet ja kärsimys voivat ilmetä uskomattoman pahoina tekoina. Miten
Lähetä kommentti
Lue lisää

Sota, synti ja Kristus

  Jan Pohjonen seurakunta- ja oppilaitospastori Kohta vuoden kestänyt hyökkäyssota Ukrainassa on ollut kaikille sitä seuranneille järkytys. Sotakentillä ihmisessä pääsevät valloilleen ne ihmisyyden pimeimmät puolet, joiden olemassaolon olemme halunneet unohtaa. Vaikka nykyihminen kyllä viihtyy väkivaltaviihteen parissa, haluaa hän kyetä vaihtamaan kanavaa, kun pelottaa liikaa. Oikean sodan ja kärsimyksen kanssa tämä ei kuitenkaan onnistu. Sodan kauheudet eivät jää järkyttävyydestään huolimatta kristinuskon kielen tavoittamattomiin. Viha ja viattomiin kohdistuva väkivalta on syntiä, rikos Jumalaa ja lähimmäistä vastaan. Syy pahan taustalla taas on lankeaminen syntiin, mikä on särkenyt yhteytemme niin Jumalaan, lähimmäiseen kuin itseemme. Rovaniemen kirkon fresko on maalattu meille varoitukseksi siitä syntisyydestä, joka ihmiskuntaa vaivaa. Vaikka freskoon ei ole maalattu kivääreitä tai tankkeja, freskon oikeassa laidassa ihmisen sisäinen pahuus on saanut ihmiskunnan kääntymään itseä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Katumuksen ABC

  Sairaalapastori Susanna Sirviö Tuhkakeskiviikko. Siitä alkaa paastonaika, suuri paasto, joka kestää 40 päivää aina pääsiäiseen asti. Kirkossamme on perinteenä viettää iltakirkkoa tuhkakeskiviikkona. Siellä ihminen voi tulla papin luo hakemaan tuhkaristin otsaansa merkkinä katumuksesta ja parannuksesta. Katumus. Tuntuu pahalta tai vaivaa mieltä jokin asia, jonka on tehnyt, sanonut tai ajatellut. Sen toivoisi saavansa tekemättömäksi tai tuntuu, että pitäisi pyytää anteeksi. Kristillisessä perinteessä kaduttavista asioista on usein puhuttu syntinä. Synti on jotain, joka vie ihmistä kauemmaksi Jumalasta, rikkoo vastoin Jumalaa, toisia ihmisiä ja itseä. Synti ei kuitenkaan ole ihmisen yksittäisiä tekoja, vaan paremminkin asenne suhteessa Jumalaan, lähimmäisiin ja itseensä. Syyllisyys. Liittyy niihin asioihin, joissa kokee tehneensä väärin tai jättänyt tekemättä oikein. Syyllisyys voi helpottua, kun myöntää tehneensä väärin, pyytää anteeksi ja saa anteeksi. Joskus syyllisyyden tuntees
Lähetä kommentti
Lue lisää