Kappalainen Mikko Reijonen:
Oletko ajatellut koskaan, että sinun takanasi, on sinua
suurempi, hyvä? Entä tunnetko rinnalla kulkevan ihmisen toisena lauman
jäsenenä? Elämän tiellä, kun kuljemme, maailma yhtäältä kuuluttaa yksilön
merkitystä. Jokainen on oman onnensa seppä, se on maailman henki. Se puhuu
meille suuresta ja voittavasta yksilöstä, yhteisön ja jäsenyyden sijaan.
Hyvän paimenen sunnuntaina puhuimme Jeesuksen
paimenuudesta. Evankeliumissa Jeesus kysyy Pietarilta kolme kertaa, että
rakastatko sinä minua? Kaikkiin Pietari vastaa myöntävästi, mutta kolmannen
kerran kohdalla, hän tulee surulliseksi. Miksi? Jeesuksen kysymysten toisto,
saa Pietarin surulliseksi. Kolmannen kysymyksen rakkaus on lisäksi eri
merkityksellinen, jumalallinen rakkaus, kuin aiemmin. Pietari ei voi rakastaa,
kuten Jumala rakastaa. Kolmen kerran toisto on suoraan yhteydessä, kolmeen
kieltämiseen. Silti Jeesus sanoo Pietarille; Ruoki minun lampaitani.
Meidän paimenemme tietää epätäydellisyytemme. Se on hänelle
lähtökohta suhteessa laumaansa. Ihmisjoukko on rikkinäinen ja aina vajavainen.
Jokaisen heikkoudet tiedetään. Meidän hyvä nähdä myös toisemme
epätäydellisyyden valossa ja osoittaa tarvittavaa lähimmäisen rakkautta. Kun on
itse epätäydellinen, niin on hyvä, olla osa syntisten seuraa. Meidän
heikkouksiimme luvataan rakkaus. Sellainen, mitä syntinen ei voi osoittaa.
Haavoihimme, itsekkyyteemme ja kaikkeen Jumalaa vastustavaan, annetaan
täydellinen rakkaus. Tuo rakkaus muuttaa sydäntämme. Me voimme antaa
toisillemme edes sen kykenemämme hyvän. Lauman jäseninä voimme olla
tuotteliaita. Tekemisissämme meidän on hyvä muistaa, että emme voi toimia
vastuuttomasti. Lampaan takana on paimen.
Kommentit
Lähetä kommentti