 |
| Markku Kukkonen, johtava diakoni. |
Viime sunnuntaina vietimme lähimmäisen päivää. Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkki lähimmäisenrakkaudesta. Jokainen ihminen on lähimmäisemme ja on Jumalan kuvana kaiken rakkauden ja hyvän kohtelun arvoinen. Jeesus vertasi itseään kärsivään lähimmäiseen. Kuvauksessa viimeiseltä tuomiolla meiltä kysytään, miten olemme kohdanneet kärsivän lähimmäisen, (Matt. 24: 27-51.)
Suomalaiseen ajatteluun on kuulunut, että pulaan joutuneita pitää auttaa. Sodassa aseveljiä ei jätetty tiukassakaan paikassa. Heikompaa ei jätetä. Tästä kertoo monimuotoinen lähimmäisen rakkauden historia, jonka yhtenä oksana on kirkon ja järjestöjen tekemä diakoniatyö. Tärkeä osa turvallisuutta on se, että on tietoisuus siitä, että minusta pidetään huolta. Koko hyvinvointivaltiomme kantava ajatus on juuri tässä. Valtio on myös lähimmäinen, joka pitää huolta kansalaisistaan.
Äiti Teresa oli legenda rakkaudesta jo eläessään. Tässä joitakin hänen ajatuksia Minun on jano – kirjasta:
Äiti Teresa oli sitä mieltä, että rakkaus alkaa kotona. Rakkaus elää kodeissa. Maailman suuri kärsimys ja sekasorto johtunee keskeisesti siitä, että kodeissa ja perhe-elämässä on niin kovin vähän rakkautta. Kodit olisi tehtävä myötätunnon keskuksiksi ja annettava anteeksi loputtomasti. Kiire ja omaisuuden tavoittelu vie vanhempien ajan toisiltaan ja lapsiltaan. Maailmassa on tavallisen leivän nälkää, mutta myös nälkää, joka on rakkauden, ystävällisyyden ja huomaavaisuuden kaipuuta. ”Koska emme voi nähdä Kristusta, emme voi ilmaista rakkauttamme Häntä kohtaan; sen sijaan me voimme aina nähdä lähimmäisemme ja tehdä heille mitä haluaisimme tehdä Kristukselle, jos näkisimme Hänet.” ”Mieluummin teen virheitä ystävällisenä ja myötätuntoisena kuin ihmeitä tylynä ja kovana.” Jos todella haluamme rakastaa, meidän on opittava antamaan anteeksi. ”Olkaa ystävällisiä ja armeliaita. Älkää antako kenenkään tulla luoksenne ilman että hän lähtee parempana ja iloisempana.”
Kommentit
Lähetä kommentti