Näetkö kurkihirren?

Kari Yliräisänen, rovasti.

Sana kertoo kahdesta rukoilijasta temppelissä. Etupenkin istuja kiitti Jumalaa hyveellisestä elämästään: ”Kiitos, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät enkä talousrikollinen, niin kuin tuo veronkerääjä (publikaani).” Silmät alas luotuina takapenkin ahdistunut läimäytti kädellä rintaansa ja parahti:”Jumala ole minulle syntiselle armollinen!”

Ensimmäinen keskittyi itseensä, omaan eettiseen erinomaisuuteensa ja paremmuuteensa toisiin nähden. Toinen oli tiedostanut elämänsä ristiriidat ja raadollisuuden. Etupenkkiläinen oli tullut itselleen riittäväksi ja toista ihmistä halveksivaksi. Itseriittoisuus vääristää ihmisen todellisuudentajun.

Tämänhetkinen yhteiskunnallinen keskustelu jakaa ihmisiä ja ihmisryhmiä hyviksiin ja pahiksiin. On tultu kovin itselleen riittäviksi. Puolin ja toisin esitetään perusteltuja argumentteja. Niitä ei kuitenkaan kuulla tai haluta kuulla oikein eikä suostuta yhdessä etsimään totuutta. Paha projisoidaan itsensä tai oman ryhmän ulkopuolelle niin konservatiivien kuin liberaalien puolella, samoin tapahtuu kirkon piirissä. Sellainen ei ole koskaan johtanut hyvään, päinvastoin, jopa totaaliseen pahaan.

Jo antiikin ajan filosofit korostivat: ”Tunne itsesi!”

Yhteiskunnallisessa keskustelussa on ehdottoman luvallista asiaperustein arvostella vallankäyttäjien linjavetoja, ongelmien ratkaisuja, mielipiteitä, lausuntoja sekä niiden taustaoletuksia. Se kuuluu demokratiaan. Siinä prosessissa toteutuu yhteisön, yhteiskunnan kokonaisomatunto.

Myös yhteiskunnalliseen keskusteluun sopii hyvin kaksi Raamatun ajatusta: ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestä!” Samoin Jeesuksen sana: ”Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa kurkihirttä omassa silmässä.”

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista. Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi. Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halu

Lue lisää »

Rakkaudella kohtaaminen

Viestinnän asiantuntija Susanna Karila: Tulevana sunnuntaina on kirkkovuoden aiheena: ”Kadonnut ja jälleen löytynyt - Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.” Olen kuullut, että moni haluaisi tulla mukaan seurakunnan toimintaan, mutta kokee kirkon sulkevaksi yhteisöksi. On todella harmillista kuulla tällaista. Ajattelen, että Kristuksen seuraajina kaikkien seurakunnassa toimivien, palvelevien ja aktiivisesti käyvien tulisi nimenomaan kutsua uusia ihmisiä mukaan ja kohdata heidät ilolla. ”Mahtavaa, että juuri sinä tulit tänne tänään!” Jeesus oli rakkaudellinen esimerkki siitä, että hän ei kääntänyt ketään pois luotaan. Jeesus kutsui kaikkia seuraamaan itseään, myös heikompiosaisia ja aterioi heidän kanssaan. ”Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: »Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!» Jeesus kuuli sen ja sanoi

Lue lisää »

Toisenlaista paastoa odottaen

Kanttori Joona Saraste Itsekieltäymys koetaan narsistisessa ajassamme varsin nihkeänä avauksena. Mutta mitä onkaan Jesajan tarkoittama toisenlainen paasto, itsekieltäymys, joka lupaa ilon ja hyvinvoinnin? Mitä siitä opetti Jeesus, rakkauden ammattilainen ja mitä sanoo kristinusko, rakkauden yliopisto? Rakkaus on rajoja. Rajattomalle toiminnalle tarvitaan toisinaan paljon rajanvetoa ja rajoituksia, enkä tarkoita tällä ainoastaan käynnissä olevia sotia. Sota meissä itsessämme on yhtä ajankohtainen ja siinä mielessä mielenkiintoinen, että sen taistelujen hedelmistä pääsemme nauttimaan jo nyt. Rajatko siis tuovat ilon ja onnen? Jatkuvan kasvun ideologia on ihastuttava harha. Se lupaa, mutta ei anna. On ekologista sivistystä ja omantunnon kysymys, että myönnämme tosiasiat, kuten kasvun rajat. Suostunko tarkentamaan katsettani ja myöntämään, että kenties minunkin elintapani vaativat muutosta? Paasto kääntää jatkuvan kasvun koskemaan meitä itseämme. Kun tapamme ovat elonkehän hyvinvoinnin ka

Lue lisää »

Sana viikoksi

Hae tästä blogista