Siirry pääsisältöön

Hiljaisuuden päivä 8. lokakuuta

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: 


Taivaista kuului ääni "Sinä olet minun rakas poikani, sinuun minä olen mieltynyt." Heti sen jälkeen henki ajoi rakkaan pojan autiomaahan paholaisen piinattavaksi. Kerrotaan, että enkelit pitivät pojasta huolta.

Jumalan lapsen osa on ristiriitainen. Jumalan rakkaus ei pysty suojelemaan lasta kiusaamiselta, kärsimykseltä ja kuolemalta. Vanhempana tähän avuttomuuteen on helppo samaistua. Jumalan hiljaisuus kärsimyksen äärellä tuntuu kuitenkin sietämättömältä. Jumalan vaikenemisen voi nähdä luonnon kärsivillä kasvoilla. Eipä ihme, että kysellään; jäikö luoja lepäämään luomistyönsä jälkeen. Entä sovittiko ristillä omaa syyllisyyttään vai ilmaisiko avuttomuuttaan kärsimyksen keskellä.

Hiljaisuuteen kätkeytyy tuntematon pyhä. Rakkauden kajastus. Hyvän mahdollisuus.

Ylivirikkeellinen kaikkialla mukana kulkeva nykyaika on kouluttanut meitä varomaan tyhjiä tiloja ja oloja. Poispuskettu hiljaisuus alkaa outoudessaan pelottaa, jos olemme vieraantuneet omasta sisimmästämme.  Rauha herättää rauhattomuutta, mikä täytyy pätkiä tulvivalla tarjonnalla. Voimme joutua hiljaisuuteen tahtomattamme, jos yhteys muihin luotuihin jostain syystä katkeilee tai katoaa. Se on tuskallista. Hiljaisuuteen voi myös hakeutua. Kuulostelemaan syvyyksien virran kohinaa oman ja kaikkeuden tiedostamattomuuden rajapinnoilla.

Pyhitetty seitsemäs päivä houkuttelee meitä levähtämään omasta ja ympäristön vaativuudesta. Lepo ruokkii meitä uskolla, toivolla ja rakkaudella, joista rakentuu mieltä kantavia suojia. Lohdullinen hiljaisuuden päivä. Luoja ilmentyy luonnon monimuotoisessa kasvussa ja lakastumisessa, ihmiselämän kirjavissa vaiheissa ja voimaannuttavassa yhteydessä.

Kärsimykselle ei löydy selitystä. Vastauksena on hiljaisuus. Enkelit kuin empivä anteeksipyyntö. Luoja liikuskelee luoduissaan. Puhuu luomakunnan äänillä. Näyttäytyy näkyvässä. On läsnä läsnä olevassa. Tyhjyyden täyttävä hiljaisuus on nimi nimettömälle. Sanomaton on enemmän ja vähemmän kuin meidän sanamme. Meissä asustava kaipaus saa kertomusten muotoja. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista. Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi. Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halu...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Rakkaudella kohtaaminen

Viestinnän asiantuntija Susanna Karila: Tulevana sunnuntaina on kirkkovuoden aiheena: ”Kadonnut ja jälleen löytynyt - Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.”  Olen kuullut, että moni haluaisi tulla mukaan seurakunnan toimintaan, mutta kokee kirkon sulkevaksi yhteisöksi. On todella harmillista kuulla tällaista. Ajattelen, että Kristuksen seuraajina kaikkien seurakunnassa toimivien, palvelevien ja aktiivisesti käyvien tulisi nimenomaan kutsua uusia ihmisiä mukaan ja kohdata heidät ilolla. ”Mahtavaa, että juuri sinä tulit tänne tänään!” Jeesus oli rakkaudellinen esimerkki siitä, että hän ei kääntänyt ketään pois luotaan. Jeesus kutsui kaikkia seuraamaan itseään, myös heikompiosaisia ja aterioi heidän kanssaan.  ”Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: »Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!» Jeesus kuuli sen...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Toisenlaista paastoa odottaen

Kanttori Joona Saraste Itsekieltäymys koetaan narsistisessa ajassamme varsin nihkeänä avauksena. Mutta mitä onkaan Jesajan tarkoittama toisenlainen paasto, itsekieltäymys, joka lupaa ilon ja hyvinvoinnin? Mitä siitä opetti Jeesus, rakkauden ammattilainen ja mitä sanoo kristinusko, rakkauden yliopisto? Rakkaus on rajoja. Rajattomalle toiminnalle tarvitaan toisinaan paljon rajanvetoa ja rajoituksia, enkä tarkoita tällä ainoastaan käynnissä olevia sotia. Sota meissä itsessämme on yhtä ajankohtainen ja siinä mielessä mielenkiintoinen, että sen taistelujen hedelmistä pääsemme nauttimaan jo nyt. Rajatko siis tuovat  ilon ja onnen? Jatkuvan kasvun ideologia on ihastuttava harha. Se lupaa, mutta ei anna. On ekologista sivistystä ja omantunnon kysymys, että myönnämme tosiasiat, kuten kasvun rajat. Suostunko tarkentamaan katsettani ja myöntämään, että kenties minunkin elintapani vaativat muutosta? Paasto kääntää jatkuvan kasvun koskemaan meitä itseämme. Kun tapamme ovat elonkehän hyvinvoinni...
Lähetä kommentti
Lue lisää »