Siirry pääsisältöön

Mielenmuutosta uskonnoille ja vallankäyttäjille!

 

Rovasti Kari Yliräisänen

Viime päivien Lähi-Idän kauheuksia seuratessa mieleen nousee väkevinä kysymykset: Missä olet Jumala? Miksi sallit tämän Jumala? Miksi sallit meidän ihmisten harjoittaa tappavaa pahuutta toisiamme kohtaan? Olen sanaton. 

Surullista on havaita kuinka yksipuolisesti asettaudutaan tukemaan vain jompaakumpaa sodan osapuolta. Konfliktin juuret ovat syvällä, osin hyvin vaikeasti nähtävissä. Näkyvissä on, että vastakkainasettelu, kauna, viha, kosto, väkivalta ovat tie, joka uuvuttaa ja vie vain tuhoon.

Eri uskontojen uskot Jumalaan eivät näytä pysäyttävän kauheuksia. Terroritekojen ja sodan tuomitseminen ei riitä. Historian valossa on selvää, että jokaisessa uskonnossa on potentiaalisesti siemeniä väkivaltaan. Siksi kaikkien uskontojen johtajien on alati suostuttava oman perinteensä kriittiseen arvioon. Omaan uskonpuhdistukseensa ja sen pohjalta aitoon uskontojen vuoropuheluun.

Mitä nyt olisi tehtävä? Myös vallassa olevat tarvitsevat uudenlaista ajattelua. On suostuttava yhteiseen neuvottelupöytään. Edesmennyt presidentti, rauhan nobelisti Martti Ahtisaari on muistuttanut, että konflikteissa on aina mahdollisuus rauhaan, mutta se vaatii tahtoa sekä pitkäjänteistä vaivannäköä ja ponnistelua. Ahtisaaren mukaan on lähdettävä liikkeelle eri osapuolten yhdessä kartoittamista ja tunnustamista tosiasioista, joiden pohjalta uskaltaudutaan ja sitoudutaan uuteen ponnistukseen, jossa samassa pöydässä keskustellen pyritään löytämään yhteistä tietä pala palalta, pienin ja suurin askelin.

 Viisauden tie on kunnioittavan keskustelun, sovintoon, rauhaan ja yhteyteen pyrkimisen vaivalloinen tie.

Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.” (Matt 5)

”Jumala, tee minusta rauhasi välikappale!” (F, Assisilainen).

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Äidin rukous

  Tiedottaja Maija Hagberg  Kaappikristityn tunnustus: rukoilen joka yö lapseni puolesta. Lapsuudessani iltarukous oli ainoa arjen uskonnollinen tapa, jonka oma äitini minulle siirsi. Aloin noudattamaan perinnettä heti äidiksi tulemisen alkushokin jälkeen, siis päästyämme lapsen kanssa sairaalasta kotiin puolitoista vuorokautta hänen syntymänsä jälkeen. Kuluneen lähes kuuden vuoden aikana rukouksesta on muodostunut osittain tottumukseen, mutta pohjimmiltaan tarpeeseen perustuva rutiini. En valvo, onko lapsellani joka aamu puhtaat sukat jalassa, mutta öisin aina ennen nukahtamista kiitän ja pyydän. Kiitän, koska lapseni on olemassa ja hän on saanut kehittyä ja kasvaa. Pyydän, koska en voi olla varma lapseni tulevaisuuden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Rukouksessa yhdistyvät ne sydämen asiat, joita en pysty joka hetki tietoisesti käsittelemään: rakkaus, pelko, ilo, suru, usko, epäusko. Maailmassa, ihmisissä, heikkoudet ja kärsimys voivat ilmetä uskomattoman pahoina tekoina. Miten

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta

Sota, synti ja Kristus

  Jan Pohjonen seurakunta- ja oppilaitospastori Kohta vuoden kestänyt hyökkäyssota Ukrainassa on ollut kaikille sitä seuranneille järkytys. Sotakentillä ihmisessä pääsevät valloilleen ne ihmisyyden pimeimmät puolet, joiden olemassaolon olemme halunneet unohtaa. Vaikka nykyihminen kyllä viihtyy väkivaltaviihteen parissa, haluaa hän kyetä vaihtamaan kanavaa, kun pelottaa liikaa. Oikean sodan ja kärsimyksen kanssa tämä ei kuitenkaan onnistu. Sodan kauheudet eivät jää järkyttävyydestään huolimatta kristinuskon kielen tavoittamattomiin. Viha ja viattomiin kohdistuva väkivalta on syntiä, rikos Jumalaa ja lähimmäistä vastaan. Syy pahan taustalla taas on lankeaminen syntiin, mikä on särkenyt yhteytemme niin Jumalaan, lähimmäiseen kuin itseemme. Rovaniemen kirkon fresko on maalattu meille varoitukseksi siitä syntisyydestä, joka ihmiskuntaa vaivaa. Vaikka freskoon ei ole maalattu kivääreitä tai tankkeja, freskon oikeassa laidassa ihmisen sisäinen pahuus on saanut ihmiskunnan kääntymään itseä