Mikko Pisilä, pastori
Tulevan sunnuntain tekstit puhuvat kristityn osasta kahden
valtakunnan kansalaisena. Jeesus on kutsunut meidät taivaan valtakunnan
kansalaisiksi, mutta samalla hän on kehottanut palvelemaan keisaria siinä, mikä
keisarin on. Suomessa kansalainen saa olla demokratian ja oikeusvaltion
puitteissa samaan aikaan keisari ja keisarin alamainen.
Tänä syksynä on jälleen puhuttu kirkon roolista
yhteiskunnallisessa keskustelussa. Siteeraan arkkipiispa Tapio Luomaa
(Puheenvuoro 4.10. 2023): ”Kirkon osallistuminen yhteiskunnalliseen
keskusteluun synnyttää erilaisia reaktioita. Kritiikkiä esiintyy erityisesti
silloin, jos kirkon näkökulmat eivät vastaa omia toiveita. Joskus kirkon ääntä
pyritään vaimentamaan leimaamalla kirkko puoluepoliittiseksi toimijaksi. On
tärkeää, että myös kirkon toimintaa ja näkemyksiä arvioidaan kriittisesti.
Julkiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen ei ole kuitenkaan
puoluepolitikointia. Kirkko tarkastelee yhteiskuntaa ja toimii siinä omasta
arvopohjastaan käsin, puolueiden ohjelmista ja kannoista riippumattomana.” Kirkon
jäsenillä ja viranhaltijoilla on ja saakin olla monenlaisia yhteiskunnallisia
näkemyksiä. Kahden valtakunnan kansalaisina voimme eri tavoin tehdä parhaamme
sen eteen, että Kristuksen ääni saisi kuulua ja hänen rakkautensa tuntua tässä
maailmassa.
Jeesuksen valtakunta ei ole tästä maailmasta, siksi hän kysyikin perintöriitaansa esittelevältä mieheltä (Luuk. 12:14): ”Onko minut pantu teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?” Hän ei tullut tähän maailmaan perustamaan puolueita tai laatimaan budjettiesityksiä. Lähimmäisenrakkauden nimissä kirkon on kuitenkin tärkeää olla läsnä siellä, missä ihmiset huutavat hätäänsä ja myös siellä, missä keskustellaan arvoista ja moraalista. Meidät on kutsuttu seuraamaan häntä, jonka profeetta muinoin näki (Jes. 42:2–3): ”Ei hän huuda eikä melua, ei kuulu hänen äänensä kaduilla. Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden.”
Kommentit
Lähetä kommentti