Siirry pääsisältöön

Jeesus on heikkojen puolella

Mikko Pisilä, pastori

 

Tulevan sunnuntain tekstit puhuvat kristityn osasta kahden valtakunnan kansalaisena. Jeesus on kutsunut meidät taivaan valtakunnan kansalaisiksi, mutta samalla hän on kehottanut palvelemaan keisaria siinä, mikä keisarin on. Suomessa kansalainen saa olla demokratian ja oikeusvaltion puitteissa samaan aikaan keisari ja keisarin alamainen.

Tänä syksynä on jälleen puhuttu kirkon roolista yhteiskunnallisessa keskustelussa. Siteeraan arkkipiispa Tapio Luomaa (Puheenvuoro 4.10. 2023): ”Kirkon osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun synnyttää erilaisia reaktioita. Kritiikkiä esiintyy erityisesti silloin, jos kirkon näkökulmat eivät vastaa omia toiveita. Joskus kirkon ääntä pyritään vaimentamaan leimaamalla kirkko puoluepoliittiseksi toimijaksi. On tärkeää, että myös kirkon toimintaa ja näkemyksiä arvioidaan kriittisesti. Julkiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen ei ole kuitenkaan puoluepolitikointia. Kirkko tarkastelee yhteiskuntaa ja toimii siinä omasta arvopohjastaan käsin, puolueiden ohjelmista ja kannoista riippumattomana.” Kirkon jäsenillä ja viranhaltijoilla on ja saakin olla monenlaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä. Kahden valtakunnan kansalaisina voimme eri tavoin tehdä parhaamme sen eteen, että Kristuksen ääni saisi kuulua ja hänen rakkautensa tuntua tässä maailmassa.

Jeesuksen valtakunta ei ole tästä maailmasta, siksi hän kysyikin perintöriitaansa esittelevältä mieheltä (Luuk. 12:14): ”Onko minut pantu teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?” Hän ei tullut tähän maailmaan perustamaan puolueita tai laatimaan budjettiesityksiä. Lähimmäisenrakkauden nimissä kirkon on kuitenkin tärkeää olla läsnä siellä, missä ihmiset huutavat hätäänsä ja myös siellä, missä keskustellaan arvoista ja moraalista. Meidät on kutsuttu seuraamaan häntä, jonka profeetta muinoin näki (Jes. 42:2–3): ”Ei hän huuda eikä melua, ei kuulu hänen äänensä kaduilla. Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden.” 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall

Fake it till you make it

Juuso-Valtteri Kivimäki, kesäteologi Sosiaalisen medioiden haitoista on keskusteltu paljon ja pitkään. Jokaisella meillä on elämässämme hyviä ja huonoja päiviä. Usein kuitenkin julkaisemme kuvia ja sisältöä pelkästään elämämme parhaimmista hetkistä. Iloista ja onnistumisista. Elämämme hankalien hetkien jakaminen julkisesti muiden nähtäväksi on ymmärrettävästi vaikeaa. Päädymme näin luomaan sosiaaliseen mediaan kuvan elämästämme pelkkänä kiiltokuvana, joka ei vastaa todellisuutta. Apostoli Paavalin kertoi kirjeissään avoimesti oman elämänsä epäonnistumisista, peloista ja vaikeuksista. Hänen ei tarvinnut hävetä omien epäonnistumistensa tunnustamista tai pyytää niitä anteeksi. Toisessa kirjeessä Korinttilaisille Paavali kertoi rukoilleensa usein Jumalaa parantamaan piikin, joka oli hänen lihassaan. Paavali ei tarkemmin kerro tästä vaivasta ja voimme vain spekuloida mitä hän sillä tarkoittaa. Teorioita tästä piikistä lihassa on kuitenkin monia: jotkut arvioivat sen olevan jokin fyysinen v