Jeesus voitti vihaajansa

Oppilaitospastori Mikko Pisilä:

Kun Jeesus saapui viimeisen kerran Jerusalemin pääsiäisjuhlille, hän oli odotettu juhlavieras, superjulkkis.  Hän saapui kuninkaan elkein ratsun selässä, vaatteita heittelevän ja palmunlehviä heiluttelevan väkijoukon kohinassa. Hänen kuninkaallinen ratsunsa oli kuitenkin pelkkä aasi, eivätkä hänen saattueessaan säihkyneet keihäät, haarniskat ja uniformut. Tuossa ilmestyksessä riitti ja riittää yhä ihmettelemistä. Pilkkasivatko Jeesus ja hänen seuraajansa vallanpitäjiä jo olemuksellaan? 

Kansa toivotti Jeesuksen tervetulleeksi Jerusalemiin, sillä se janosi oikeutta ja rauhaa. He halusivat yhteiskuntaa, joka ei olisi vain sorto- ja väkivaltakoneisto. Jeesus tuli tuon koneiston ulkopuolelta, ja hän myös toimi ja puhui toisella tavalla kuin kukaan muu. Häntä seurasivat monien ihmisten ilo ja kiitos. Tätä joidenkin oli vaikea kestää. Heille oman aseman vahvistuminen oli tärkeämpää kuin Jumalan valtakunnan tuleminen. Heidän kateutensa, pelkonsa ja oikeassa olemisen tarpeensa syttyi vihaksi. Tuo viha johti seuraavina päivinä Jeesuksen vangitsemiseen, oikeusmurhaan ja kidutuskuolemaan. 

Jeesuksen sydän pysähtyi Golgatalla, mutta hänen rakkautensa ei sammunut. Hän rukoili ristiinnaulitsijoidensa puolesta: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” Kuollessaan Jeesus teki rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa. Jeesuksen veri ei huuda kostoa, vaan armoa ja anteeksiantoa. Vaikka tässä ajassa yhä riittää riitoja, väkivaltaa ja sortoa, Jumalan valtakunnan salattu voima voi muuttaa elämän suunnan. Rukoilkaamme itsemme, lähimmäisemme ja koko ihmiskunnan puolesta, että voisimme riemuiten ottaa vastaan Jeesuksen toisenlaisen kuninkuuden.