Oppilaitospastori Mikko Pisilä: |
Ihminen tarvitsee oman tilansa. Toinenkin ihminen tarvitsee oman tilansa. Näiden sovittaminen yhteen tai edes vierekkäin on elämämme taidetta. Taidesuuntauksia on monia, romantiikasta ja ekspressionismista aina kubismiin ja brutalismiin. Ajattelisin, että meissä jokaisessa on sietämistä. Samalla ihminen tarvitsee toista ihmistä.
Monille hyvä naapuri on suuri tuki ja turva. Toisesta taas voi tuntua, että naapuri vie kotirauhan kokonaan. Jo muinaisille galilealaisille naapureista oli paljon apua ja vaivaa. Niinpä Jeesus opetti heitä (Luuk. 11:5–8): ”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ’Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.’ Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee.”
Uskoisin, että tässä kärttävän ja kärttyisän naapurin kohtaamiskuvauksessa monet meistä voivat samastua molempiin osapuoliin. Jeesuksen tarkoituksena oli kehottaa meitä lähestymään rohkeasti ja sitkeästi Jumalaa rukouksessa. Jos me penseät ihmisetkin usein taivumme auttamaan toisiamme, Jumala auttaa paljon varmemmin. Voimme lähestyä häntä myös silloin, kun tunnemme olevamme hankalia naapureita, ”sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan (Luuk. 11:10)”. Rukouksessa ihminen saa tilan Jumalan edessä.
Kommentit
Lähetä kommentti