Siirry pääsisältöön

Kesän ja elämän aarteet

Seurakuntapastori Ida-Maria Oksanen:

Tällä viikolla on kirkossamme alkanut Suvivirren sesonki, kun koulut saapuvat kevätkirkkoihin juhlistamaan päättyvää lukuvuotta ja alkavaa kesälomaa. Lomakauden todella käynnistyessä, seurakunnassa alkaa monin tavoin yksi vuoden vilkkaimmista ajoista. Jumalanpalvelusten sekä kasteiden ja hautaan siunaamisten lisäksi kesän rippileirit, konfirmaatiot, vihkimiset, musiikkihetket sekä monenlaiset muut kesätapahtumat ja -leirit elävöittävät seurakunnan toimintaa. Monet seurakunnan tapahtumat kesän aikana koskettavatkin tavalla tai toisella isoa osaa rovaniemeläisistä. Suvivirsi liittyy olennaisesti moniin näistä tapahtumista.

Suvivirsi ylistää kesäisen luonnon kauneutta ja Jumalan hyvyyttä. Auringon valo ja lämpö herättävät luonnon eloon ja täyteen loistoonsa. Jumala voi tarjota ihmisille samanlaista eloon herättämistä. Virren sanat omalla tavallaan myös kehottavat meitä laskemaan kierroksia ja keskittymään olennaiseen. 

Tulevan pyhän teema, katoavat ja katoamattomat aarteet, jatkaa hieman samasta aiheesta muistuttaen meitä kaiken maallisen katoavaisuudesta. Sunnuntain Uuden testamentin lukukappaleessa kehotetaan pyrkimään nuhteettomaan elämään, hurskauteen, uskoon, rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen. Näin siksi, että kuollessamme emme saa mukaamme mitään aineellista. Sen sijaan usko, joka johtaa myös hyviin tekoihin, johdattaa lopulta iankaikkiseen elämään.

Näin kesän ja loman kynnyksellä voi miettiä, miten kuluneen lukuvuoden aikana opitut asiat – on kyse sitten opinnoista, töistä tai muuten elämässä koetusta – auttavat elämään hyvää elämää. Miten karttuneet taidot edistäisivät rakkautta ja lempeyttä elämässä suhteessa itseensä, toisiin ihmisiin, luomakuntaan ja Jumalaan?


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall

Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista. Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi. Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halu