Siirry pääsisältöön

Anna tunturin selvittää kuka viereesi jää

Seurakuntapastori Aki Hätinen:

Kävin joku aika sitten katsomassa Ali Abbasin ohjaaman elokuvan The Apprentice. Elokuva Donald Trumpin nuoruusvuosista on herättänyt ihmisissä ajatuksia suuntaan jos toiseen, koska se julkaistiin presidentinvaalien alla ja elokuvan pääsy Yhdysvaltain elokuvateattereihin pyrittiin jopa estämään. Abbasin elokuva ei ole kannanotto Trumpin persoonaan puolesta eikä vastaan, vaan elokuvan keskeinen kiintopiste on jossain muualla.

Nuori Trump haluaa pois liikemiesisänsä varjosta ja luoda oman bisnesimperiuminsa. Hän saa oppi-isäkseen läpeensä moraalittoman asianajan, Roy Cohnin, joka opettaa Trumpille muutaman totuuden elämässä pärjäämisestä: 1) Hyökkää aina, 2) älä myönnä mitään vaan kiistä kaikki ja 3) älä koskaan myönnä hävinneesi, vaikka häviäisitkin. Kuulostaako tutulta?

Kun Cohn sairastuu vakavasti ja tarvitsisi vastavuoroisesti apua mieheltä, jota auttoi nousemaan liike-elämän huipulle, Trump kääntää selkänsä oppi-isälleen. Opit eivät menneet hukkaan. Kun Cohn muistuttaa kaikesta antamastaan avusta, Trump muistaakin nostaneensa itse itsensä huipulle. 

Monesti meillä on taipumusta muistaa päällimmäisenä omat ponnistuksemme matkalla huipulle ja unohtaa ne ihmiset, joilta olemme saaneet tukea. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että ahkeruudella on iso merkitys, mutta monesti saamme myös apua lähimmäisiltämme. Onkin syytä painaa mieleen ne ihmiset, joita kohtaamme elämän myötämäessä – sillä ne samat ihmiset tulevat vastaan myös elämän vastamäessä. 

Johanneksen kirjeen kehotussanat muodostakoot viimeiset ajatukset: ”Ilahduin suuresti, kun tänne tulleet veljet kertoivat sinun elävän totuudessa, niin kuin asia onkin. Mikään ei tuota minulle suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni elävän totuudessa. Rakas ystävä, sinä herätät luottamusta kaikessa, mitä veljien, muualta tulevienkin, hyväksi teet. He ovat seurakunnan kuullen kertoneet rakkaudestasi. Ole hyvä ja varusta heidät matkalle Jumalan sananviejien arvon mukaisesti. Kristuksen nimen tähden he ovat matkaan lähteneet, eivätkä he ota pakanoilta vastaan mitään. Meidän velvollisuutemme on siis antaa heidänlaisilleen tukemme, jotta mekin osallistuisimme työhön totuuden hyväksi” (3. Joh. 1: 3–8).

Kuuntele hartauksia myös SoundCloudista tästä linkistä. 


Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista. Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi. Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halu...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Rakkaudella kohtaaminen

Viestinnän asiantuntija Susanna Karila: Tulevana sunnuntaina on kirkkovuoden aiheena: ”Kadonnut ja jälleen löytynyt - Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.”  Olen kuullut, että moni haluaisi tulla mukaan seurakunnan toimintaan, mutta kokee kirkon sulkevaksi yhteisöksi. On todella harmillista kuulla tällaista. Ajattelen, että Kristuksen seuraajina kaikkien seurakunnassa toimivien, palvelevien ja aktiivisesti käyvien tulisi nimenomaan kutsua uusia ihmisiä mukaan ja kohdata heidät ilolla. ”Mahtavaa, että juuri sinä tulit tänne tänään!” Jeesus oli rakkaudellinen esimerkki siitä, että hän ei kääntänyt ketään pois luotaan. Jeesus kutsui kaikkia seuraamaan itseään, myös heikompiosaisia ja aterioi heidän kanssaan.  ”Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: »Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!» Jeesus kuuli sen...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Toisenlaista paastoa odottaen

Kanttori Joona Saraste Itsekieltäymys koetaan narsistisessa ajassamme varsin nihkeänä avauksena. Mutta mitä onkaan Jesajan tarkoittama toisenlainen paasto, itsekieltäymys, joka lupaa ilon ja hyvinvoinnin? Mitä siitä opetti Jeesus, rakkauden ammattilainen ja mitä sanoo kristinusko, rakkauden yliopisto? Rakkaus on rajoja. Rajattomalle toiminnalle tarvitaan toisinaan paljon rajanvetoa ja rajoituksia, enkä tarkoita tällä ainoastaan käynnissä olevia sotia. Sota meissä itsessämme on yhtä ajankohtainen ja siinä mielessä mielenkiintoinen, että sen taistelujen hedelmistä pääsemme nauttimaan jo nyt. Rajatko siis tuovat  ilon ja onnen? Jatkuvan kasvun ideologia on ihastuttava harha. Se lupaa, mutta ei anna. On ekologista sivistystä ja omantunnon kysymys, että myönnämme tosiasiat, kuten kasvun rajat. Suostunko tarkentamaan katsettani ja myöntämään, että kenties minunkin elintapani vaativat muutosta? Paasto kääntää jatkuvan kasvun koskemaan meitä itseämme. Kun tapamme ovat elonkehän hyvinvoinni...
Lähetä kommentti
Lue lisää »