Sana viikoksi

Laura Alasaarela Havahduin hiljaittain ajatukseen, joka on jäänyt mietityttämään monen päivän ajaksi. Huomasin nimittäin, ettei minun arkeni oikeastaan ole muuttunut juuri lainkaan viime viikkojen Korona -mullistusten myötä. Tuntuu kohtuuttomalta edes uskaltautua sanomaan se ääneen. Onhan epäreilua, että minä vain porskutan arkeani kuten tähänkin asti! Toki paljon on muuttunut, lähinnä työrintamalla. Hetkessä kalenteri tyhjeni kaikista niistä työtehtävistä, joissa olisin saanut olla keskellä kokoontuvaa seurakuntaa. Soittamassa, laulamassa ja palvelemassa. Tilalle tuli aivan uusia, kummalliselta ja jännittävältäkin tuntuvia tehtäviä: uusien teknologioiden nopeaa haltuunottoa, etäpalavereiden käytäntöjen opettelemista, pohdintaa siitä, mihin kaikkeen voisin lahjojani käyttää tässä uudessa tilanteessa. Uskaltaudun muun muassa kirjoittamaan tätä blogitekstiä, vaikkakin hieman arkaillen. Sunnuntain radiojumalanpalvelusta kuunnellessani havahdun toden teolla siihen, kuinka paljon onkaan muu

Mikko Reijonen Monet meitä suuremmat asiat ympäröivät meitä. Me emme voi kärsimyksien juurisyylle mitään. Esimerkiksi käynnissä oleva koronavirus pandemia, on sinusta ja minusta riippumaton asia. Me pelkäämme, kun ajattelemme tartunnan mahdollisuutta. Huolestumme, kuinka kauan tämä kestää. Inhimillisin töin ja toimin, aivan oikein koetamme suojautua. Kärsimykset tulevat ulkopuoleltamme. Meille oleellista on, kuinka suhtaudumme niihin? Millaisen sillan rakennamme kärsimyksiin? Mistä pidämme kiinni kaiken pelottaessa? Peloillemme emme voi mitään, mutta sen hallinnalle kyllä. On ikävää, jos pelko sairastumisesta vaivaa mieltä kaiken aikaa. Silloin elämä on raskasta taivalta. Huoli huomisesta näivettää elämän ilon. Hallitsemiseen tarvitsemme rohkeutta. Rohkeuden saamme ja meidän tulee se vastaanottaa. Pelon keskellä rohkeus ei lähde sisältämme. Jeesus on pääsy kaikkivaltiaan Isän luo. Se on avain voimaannuttavaan elämään.  Viime sunnuntaina käsittelimme Jeesusta elämän leivän olemuksen läp

Heini Kesti Elämme historiallista aikaa: ihmiset huomaamat, etteivät hallitsekaan kaikkea, päätöksiä pitää muuttaa päivittäin ja on kuin joku muu on alkanut määrätä suunnan, mihin mennään. Kuulemme uutisia maailmalta, jotka masentavat ja samalla ulkona paistaa aurinko ja sää on hieno ulkoiluun ja elämästä nauttimiseen. Mitä tästä kaikesta tulisi ajatella? Tälläkin hetkellä jossain taistellaan elämästä, sairaanhoitohenkilökunta sekä monet muut henkilöt ovat jaksamisensa äärirajoilla tässä taistelussa. Ihmiset ovat lukittuina koteihinsa ja mahdollisesti ahdistuneina tilanteesta. Ja kaikki olemme odottavalla mielellä: mitä lähiviikot tuovatkaan tullessaan. Tänään päivän tunnussanan Raamatun kohdat: Sinä yksin olet Herra. Sinä olet tehnyt taivaan, taivasten taivaat ja tähtien joukot, maan ja kaiken, mitä sen päällä on, meret ja kaiken mitä niissä on. Neh. 9:6 Jumala ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Hän on tehnyt teille hyvää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan,

Aki Hätinen Joku aika sitten minulla oli päivä, jolloin ei ollut mitään tekemistä. Päätin yhtäkkiä käydä kaupassa ostamassa tarvikkeita leipomiseen. Ostoslistalla oli muun muassa saksanpähkinöitä, kanelia, hunajaa, mantelirouhetta ja filotaikinaa. Lopputuloksena syntyi uunilevyllinen Baklavaa. Kyseessä on makea leivonnainen, joka on hyvin suosittu Balkanin ja Lähi-Idän alueilla. En yleensä harrasta leipomista, mutta tämä oli poikkeuksellinen päivä. Onnistuiko leivos? Noh, menettelihän se. Samalla kun oma leipomukseni valmistui, muistin erään kertomuksen profeetta Eliaasta ja Sarpatin leskestä (1. Kun. 17: 7-24). Elia lähti Herran kehotuksesta Sidonin alueen Sarpatiin, jossa hän tapasi leskirouvan jolla oli poika. Leski oli keräämässä polttopuita, jonka jälkeen lesken oli tarkoitus mennä kotiinsa tekemään leipää itselleen ja pojalleen. Elia pyysi kuitenkin leskeä tuomaan ensin pienen palan leipää ja vettä itselleen. Elia vakuutti Herran sanalla, että jauhoruukku eikä öljypullo tyhjene e

Topi Litendahl Odottamisen taito on kristillisen elämän taidoista yksi tärkeimmistä taidoista. Se on yksi tärkeä hyve. Odottaminen ei ole ihmiselämälle mitenkään vieras asia. Vanhemmat odottavat lapsen syntymää, sitten hänen eri vaiheita kehityksessään; ensimmäistä askelta, sanaa, kerhopäivää, ensimmäistä koulupäivää.   Odottamisen aiheet myös muuttuvat. Lapsi odottaa syntymäpäivää, joku odottaa perheen perustamista, palkkapäivää, terveyttä. Joku odottaa ystävää Odottavan aika voi olla pitkä ja kiusallinen, niin kuin tuttu sanonta toteaa. Joku odottaa että suruaika päättyisi, joku odottaa että ikävä päästäisi otteestaan. Joku odottaa elämänsä kriisissä että vapaus koittaisi ja meidät vapautettaisiin tulevaisuuden pelosta. Usein näissä odotuksissa tulemme kärsimättömiksi ja epäluuloisiksi, sillä toiveiden ja tarpeiden täyttyminen viipyy ja meistä tuntuu, että viipyy liian kauan.  Tänään moni meistä on jäänyt  hartaana odottamaan sitä, että milloin tämä poikkeuksellinen, eräänlainen pain

Tiina Jeskanen Ensi sunnuntaina vietetään Marian ilmestyspäivää. Hieman nuorempana kuvittelin tämän liittyvän siihen, että Neitsyt Maria olisi ilmestynyt keskiajalla ihmisille. Marian ilmestyspäivä viittaa kuitenkin Raamatun tapahtumaan, jossa Maria saa itse kokea ilmestyksen. Enkeli Gabriel tulee yllättäen hänen luokseen ja ilmoittaa suuren asian tapahtuvan hänelle: Jumala on valinnut Marian Jumalan Pojan äidiksi. Maria hämmästyy enkelin puheesta ja ihmettelee, kuinka se voi olla mahdollista. Enkelin sanat, ettei Jumalalle ole mikään mahdotonta, vakuuttaa Marian. Hän on Herran palvelija, joka kunnioittaa Jumalan suunnitelmaa.  Kristityt pitävät Mariaa uskon esikuvana. Hänet nähdään nöyränä Jumalan palvelijana, joka suostuu Jumalan tahdon toteutumiseen, vaikka ei tiedä eikä ymmärrä sitä. Marian sanat enkelille, kuinka hän on Herran palvelijatar ja tapahtukoon hänelle niin kuin enkeli sanoo, kuulostavat vahvoilta ja varmoilta. Aivan kuin Maria heti hyväksyisi asian ja olisi valmis toimi

Ruusu Tervaskanto Kokoan lapsikuoron ympärilleni ja luen kuvakirjasta heille: Daavid on paimenpoika. David rakastaa musiikkia. Paimenessa ollessaan hän laulaa ja soittaa harpullaan. Lampaat vastaavat hänen lauluunsa.   Lapsia naurattaa taiteelliset kuvat, erityisesti kuva Daavidista laulamassa. Suu on apposen auki ja silmät kiinni. Taivas pienen pojan takana on maalattu usealla eri sinisellä, ikään kuin laulun siniset ääniaallot kuuluisivat maalauksessa. Daavidin olemus huokuu levollisuutta ja laulun voimaa. Jatkan lukemista. Daavid laulaa: Ylistäkää Jumalaa te metsän puut, te meren laineet ja maan kiviset lohkareet. Ylistäkää Jumalaa aurinko ja kuu, taivaan pilvet, meren ja maan eläimet. Ja koko luonto kuulee Daavidin laulun ja yhtyy ylistykseen. Opetan lapsille virren, joka kertoo tuosta Daavidin laulusta. Siinä on mainittu jopa maan hentoiset sienirihmat!   Kirja Daavidista nousee mieleeni talviloman lastenleirillä. Mukana olevat lapset rakastavat laulamista. Laavuretkelläkin laulam

Aki Hätinen Kirjailja Harper Leen (1926-2016) esikoisromaani Kuin surmaisi satakielen on kertomus kasvusta, ennakkoasenteista ja niiden voittamisesta. Kirja muistui minulla hiljattain mieleen, sillä viikolla 12 vietetään rasismin vastaista viikkoa. Leen romaani kertoo pikkukylän lakimiehestä, joka asettuu puolustamaan oikeudessa tummaihoista miestä, joka on syytön rikoksiin, joista häntä epäillään. Oikeudenkäyntiä kuitenkin varjostaa kielteinen ilmapiiri syytettyä kohtaan. Romaanissa on kaksi keskeistä opetusta. Ensimmäinen opetus on, että toimi oikean asian puolesta, vaikka tiedät että et voi voittaa. Toiseksi romaanissa kehotetaan olemaan surmaamatta satakieliä (kiväärillä). Tällä kehotuksella on sekä kirjaimellinen että kuvaannollinen merkityksensä. Satakielet eivät tee pahaa kenellekään, ne tahtovat ainoastaan laulaa ja tuottaa iloa muille. Vertauskuvallisesti lukijaa halutaan rohkaista puolustamaan niitä, jotka ovat puolustuskyvyttömiä. Ihmisoikeuksien suhteen olemme tulleet eteen